lauantai 17. kesäkuuta 2017

Being t r u e to yourself and c r e a t i n g yourself

Elämä tällä hetkellä on harmoonista. Se on myös jännittävää, monimutkaista ja vuoristorataista. Ja en vaihtaisi pois hetkeäkään. Mä olen tällä hetkellä todella tasoissa itseni kanssa. Ja luulen, että se myös näkyy. Hymy irtoaa, ja nukahtaminen iltaisin on vaivattomampaa kuin aikoihin. Kaappi on putsattu luurangoissa kuluneen kuuden kuukauden aikana, enkä kelannut enää niitä lisää varastoida lähitulevaisuudessa.
Currently, life is very harmonic. It is exciting, complex and also like a rollercoaster. And I wouldn't change a thing about it. I am currently very even with myself. And I think people can see it. I smile a lot, falling asleep is easy and my closet is empty from skeletons.


Joskus, että asiat näkee tarkemmin on otettava askel taaksepäin. En ymmärtäny vuoteen miksi joistakin asioista pitää pääsää irti, vaikka kuinka itseäni lauseella "kyllä se siitä" lohduttelin. Nyt sen ymmärrän. Uskon, että nyt myös viimeisetkin pikkukaupungin pölyt on vaihtuneet galaxeihin mun jalkapohjilla ja tähtisateeseen mun sisällä. Kyllä joskus sitä vaan kelaa, että ei helkkari on kyllä tullut kasvettua niin erilleen. Kuin olisin siirtynyt uudelle tasolle tässä mun elämän pelissä (Tis jonnelle terkkuja :DDDDDDD)
Sometimes you need to take step backwards to see the full picture. Year ago it was oh, so hard for me to understand why sometimes letting go can be more beneficial than holding on. But now I finally feel like all that small-town dust has been removed from my toes and replaced with galaxies and star dust inside me. I feel like I have entered to whole new level in life. 

Mä en ole pitänyt itesäni ihmisenä joka uskoo mihinkään energia hömpötyksiin. Mutta helkkari kyllä se vaan niin on, että hyvät vibat menevät hyvien vibojen luokse, niinkuin rahakin menee rahan luokse.
I never thought that I believe in energy. But I have to admit that maybe in some silly boarder-line thing I do believe. It is so that good vibes goes near to good vibes, like money goes near to money.  

Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet ihanan itsensä rakentamisen aikaa. Olen näyttänyt kieltä kaikille muhun kohdistuville oletuksilla, ja laittanut päälle vaatteita joista mä tykkään, kuunnellut musiikkia mistä mä tykkään, ollut ihmisten kanssa joista mä tykkään ja sanonut kaikki asiat niin rehellisesti kuin ikinä voin.
Past 6 months has been recreating, embracing and celebrating myself. I have give zero fucks about all the stereotypes people want to see in me and just have done my own thing. And it has paid off. I have around me so amazing loving people that a year ago I could only imgaine.


Se on poikinut muutaman treffi pyynnön kauppareissulla, sielun kumppaneiden löydön, uusien rakkaiden ystävien sekä idioottien jotka saa mut nauramaan myös sillon kun en haluaisi.
Se on laittanut mut hymyilemään sen takia, että joku oikeasti ei halua päästää irti vaikka karkuun yritänkin juosta. Se on antanut lupauksia olla kusettamatta, ja lähtemättä. 
Se on palauttanut uskon ihmisiin.
(vaikka low key vähän pelottaaki)
Fitness on ollut yksi suurimmista tekijöistä kun olen itseäni luonut, mutta uskon että tämä 10 viikon tauko laittoi myös mut löytämään sen pienen kulman musta jota muina aikoina mulla ei ole ollut aikaa löytää. Se laittoi mut katsomaan silmiin itseäni, ja juhlistamaan niitä puolia mussa joita mua on opetettu vähättelemään. Mä aina ennen kelasin että mun tempperamentti, tunteellisuus ja omien arvojen jääräpäisyys menevät pois kun hieman kasvan. Helekkari vie, ei ne minnekkään ole menossa.
Mä olen tällaien ylämäki-alamäki-complexi-semifinaali-melkein-perfectionisti koko elämäni. 
Sen tajuamisen jälkeen kaikki muuttui.
Tänään olo tuntuu hyvin rakastetulta.
Kelasin, että 24 ikä vuoteen mennessä sä olet tuntenut jo kaikki tunteet mitä ihminen voi tuntea.
En ollut,  ja se teki elämästä yhtäkkiä vieläkin jännittävämpää.
Ja ainut asia sen löytämiseen piti tehdä, oli pyytää sitä tulemaan elämään. 
 kertaa ehkä koskaan mulle sanotaan, että mä digaan sua päivä päivältä enemmän koska olet tuollainen kun olet.
Mä en paljon elämästä tiedä, mutta sen mä osaan sanoa, että joskus tarvii apua että näkee asian kokonaiskuvan. Joskus asioilla on niin monia puolia joita ei itse omasta kulmasta vaan kykene näkemään. Ja sen takia, on äärettömän tärkeää, kommunikoida, kuunnella ja etenkn ymmärtää.

Ja sitäkin tärkeämpää, olla rehellinen itselleen ja muille. Kysyä itseltä oikeasti teenkö tätä koska yhteiskunta haluaa multa, vai haluanko ite tätä. Mä olen useaan otteeseen joutunut käydä keskusteluja itteni kanssa miksi joskus salille meneminen sosiaalistumisen sijasta on todella OK eikä tarvitse enempää selittelyjä.

Tottakai elämässä on asioita joita pitää tehdä, vaikka ei haluaisi. Mutta se loppu on meidän ihan itse päätettävissä, ja se tekee loppu, tekee susta juuri sut.
Siksi, päätä mitä kohti sä haluat mennä tai mikä sä haluat olla ja ole.
Niin simppeliä. Huumori vetää puoleensa huumoria. Hyvät vibat vetää puoleensa hyviä viboja.
Vanhojen muistelu ei tuo uutta.

Meillä on tää yks elämä.
Tee siitä sun näköses, äläkä sen mitä yhteiskunta sulta odottaa. 
sirilimpsis ja antoisaa lauantaita :-D
It has given me a couple of silly dating request when going my grocery store, finding  soul mates & people who make me laugh even when I don't want to. It has given me people who takes all my shitty days and makes them brighter, and won't let easily go even I tend to try to slip away to dark side when the anxiety smash into my face. It has rocked me sleep with promises to stay close no matter what.
It has made regain my belief in humans. 
Fitness is one of the biggest things that has made me who I am today. But past 10 weeks have forced me to also discover and embrace that small corner my life that I didn't have time to discover before. It made me understand that all those downsides, me being anxious, lacking 20 percent-pefectionist the temperament up-and-down girl is not going to go anywhere. It is also a big part who I am and will always be. I can not grow out of that. And now I don't even want to. I will be always the girl fulfilled with galaxies and complexities and I think this is why I am unique like we all are. 

Today, I feel very loved. I thought that in 24 years you have already felt all the different parts of emotions that there are available. 
But it wasn't true and that is why I love life.
Always when you think you have opened all the doors there is one small door still to be discovered.
I don't know a lot about life, but one thing I do know. We keep creating these boundaries to ourselves. And we need someone from time to time to help to knock them out. Because there are so much more angles in the issue, that we can't see from our perspective, and that is my friend, why communication, listening hearing and understandingg is so damn important. 

I have struggled many times in my past for trying to find reason why sometimes grinding instead of socialising is good option. I felt like I do not have right to do things I enjoy if it does not fit in our society. And this is, in my opinion, one of the most important things in creating who you are.
Being honest to yourself and others.
Being honest to what you like to do, and doing it whatever the society thinks about it.
You do not live for the law or society but yourself.
Ofcourse there are things that needs to be done whether you like it or not, but that rest 80% defines who you are. 
And just be what you want to be, simple as that. Good vibes attract good vibes. Humor attaracts humor. simple as that. Holding on old things, attracts nothing new.
do you want to stay in your life the same position and be that happy rest of your life?
If yes, then great, be! if not, why you are so afraid the change then?


we have this one freaking life, so make it to look like yours.

love ya,
be safe.
<3.