torstai 25. toukokuuta 2017

Och det är så vackert eller hur -L I F E & D A N C E E D I T I O N 2017-

E l ä m ä & T a n s s i   e d i t i o n   2 0 1 7 !

Eilen kävi taas vähän mun lemppari paikassa, sairaalassa mutta nyt pitäis toistaseks olla kirurgi treffit treffailtu ja aika siirtyä kohti uusia tuulia :-D
Nyt menee hyvin. 
Urheileminen on tuntunut hyvältä, enkä voi vieläkään uskoa että reilu 6 viikon sairastaminen alkaa olla ohi. On ihanaa herätä niin, että tuntuu itseltä, eikä siltä että on kilo paperia kitalaessa. Tallinna on kauniimpi ja lämpimämpi kun se on ollut aikoihin ja koulun lukuvuosikin alkaa olemaan taputeltu. Siivosin tänää myös kaksi tuntia ja heittelin kaikkea pikkutavaraa menemään ja nyt on feng shuit kohdallaan. Eli kaikki on all good, eller hur.

Olen nyt miettinyt mun ja Tallinnan suhdetta ihan olan takaa, ja kyl se taitaa olla niin, että mun ja Talsun rakkaustarina alkaa vetelemään viimeisiä vuosia. Suunnitelmana voisi olla Maisterin kirjoittamisen jälkeen pakata tavarat ja viedä ne kokkolaan, sekä sen jälkeen lähteä joko Sveitsiin, Norjaan tai Helsinkiin. Idea kuulostaa jännittävältä, kotoisalta ja aurinkoiselta. 

Viro on monella tapaa ihana maa. Mutta ei täällä kyllä toimeentule tai kerää pesämunaa millään lailla vaikka tekisi kolmea duunia samaan aikaan. Ja minä kun haluan sitä keskivertoa parempaa. 

Suurin syy mikä mut on pitänyt Tallinnassa on meidän rakas tanssiryhmä. Nyt on kesätauon aika, ja kesäksi on lisää tanssisuunnitelmia. Hivutan jalkaa taas vähän uudelle alueelle uusien tyttöjen kanssa ja se vasta jännittävää onkin. Omaa ryhmää en toki ole jättämässä, mutta kun tanssijalkaa vaan tuppaa kesälläkin vipattamaan niin minkäs teet ;>

Tällä hetkellä tanssiminen mulle merkitsee vapautta. Se on vapautta sillä tavalla, että mä voin itse valita missä tanssin ja mitä lajia teen. Mä menen sinne missä mä tunnen itseni hyväksi, arvostetuksi ja tunnen että voin kehittyä. Haluan olla osa tasa-arvoista jengiä jossa kaikkia arvostetaan yhtälailla. Olla ryhmä!
ei yhden naisen tai miehen show.

Monien vuosien kisaaminen, hampaiden kiristely sekä jatkuva paineen alla kehittyminen ei enää kiinnosta. 24 -vuotiaana haluan että mä olen 24 vuotiaan tanssijan tasolla.
Eli tanssikesä 2017 here I come 8)

//Despite the fact I had to go to the hospital again yesterday, I am happier that I have been awhile. Finally, this 6-week-flu-hell is over, Tallinn is more beautiful than for a while and doing sports feels good. My university year is almost over and everything feels so neat and clean currently. 
All good in the hood
I am glad to say that I think my and Tallinn's love story is going to end in a couple of years. I want to Finish my Master's here and then get my stuff back to Finland and then maybe move to Switzerland, Norway or Helsinki. I love Tallinn to bits, but I can not live here with this salaries. I want to have average+ life with neat home, and stuff and collecting any money here even when doing 3 jobs at the same time is not possible here. 

The most important thing that keeps me here currently is my dear dance group. And soon our group will have a summer break, but this doesn't mean the end of dancing to me of course. At the moment dancing means me to freedom. I am eager to go new places with my dancing and develop myself. I am 24-year old woman, and not a teenage girl anymore. This is why I want to see when I dance. 
As competing earlier and dancing ballet I know how does it feel when you are under the pressure all the time, and not feeling appreciated. This is something that I will never want again.
 It was good back then & taught me a lot but now dancing is more to me. 
It is being equal participant in a crew, building together something awesome.