perjantai 3. maaliskuuta 2017

When l i f e pushes you down,




..r e m e m b e r   t o  b e   g r a t e f u l !

Today while curling my hair I got this overwhelming feeling of gratefulness toward all the things that nobody can take away from me. Like we all have, all those experiences, laughs, accomplishments and moments with your family and friends.
Also, during last half a year there have been several people to come and said to me how lucky I am to be able to flourish as the person who I am, regarding the pressure that comes from outside.
I am so damn happy and grateful all my new incredibly warm-hearted, intelligent friends from all over the world, from Africa to Pakistan to Turkey, all way Baltics and Scandinavia.
I am incredibly lucky to be able to speak and write English.
I am so lucky to be able to have the camera and video editor to share my everyday thoughts with you guys, to have a thing that I can grab any moment I want and call from anywhere in the world.
I am lucky to have place to stay.
food which nourish.
Education system that teaches.
Body that works, and that I have worked so hard on.
My personality.
And the ideas I carry in my cultural baggage, wherever I go.

These are the things, if everything will collapse, in any case, no one can take away from me.
Let's be grateful for those. 

Tänään kun kiharsin mun tukkaa, sain tän ylitsepääsemättömän tunteen siitä, mitä kaikkia asioita mulla on joita kukaan ei voi ottaa pois.
Niinkuin kaikki ne kokemukset mitä olen kokenut yksin, ystävien ja perheen kanssa.
Kaikki naurut, ja kauniit hetket.
Saavutukset, oman mukavuusalueelta ulostulemiset.
Se, että mä saan olla oma itseni, eikä mun tarvitse pelätä henkeni edestä sen takia.
Mä olen niin kiitollinen kaikista niistä älykkäistä ihmisitä, joista on tullut osa mun elämää viime aikoina. Koko puolelta maailmaa, Pakistanista, Afrikasta, Turkista Balttian maista... 
Mä olen onnekas, että mulla on kyky puhua Englantia, ja kirjoittaa sitä.
Mä olen niin kiitollinen mun kamerasta ja siitä, että sen avulla voin jakaa mun elämää teidän kanssa.
Siitä, että mulla on paikka missä nukkua.
Ruokaa mikä ravitsee mut.
Koulu joka opettaa.
Kroppa jonka toimii, ja jonka takia olen tehnyt paljon töitä.
Mun persoonallisuus.
Ja se kulttuuri pakkaus mikä mulla on messissä minne ikinä menenkin.
Mä olen lyhyen aika välin sisään kuullut tosi monesti kuinka kadehdittavaa on, että mä voin olla oma itseni mahdollisista painesta huolimatta. Se ei ole kaikille mahdollista.

Nää on ne asiat jotka pysyy mun matkassa, vaikka kaikki muu katoaisi, eikä kukaan voi ottaa niitä multa pois.
Muistetaan olla kiitollisia niistä.