lauantai 17. syyskuuta 2016

Lähetääks samal taksil, mä ja sä täst vaan kaksin, harvoin kukaan mua tällee pudottaa, mut ei kerrota täst kellekkää



Hei nugetit!
//Hey nuggets!

Mun on ollut viime aikoina vähän vaikea hahmottaa missä olisi hyvä pitää raja sen kanssa mitä kaikkea mä jaan julkisesti ja mitä en. Let's be honest, mä kuitenkin jaan aika suuren osan mun elämästä julkisesti. Toinen asia on se, että mä olen aina ajatellut, että mitä enemmän mä jaan sitä enemmän ihmiset voi käyttää sitä mua vastaan.
//I have struggled past few weeks to draw a line where goes my personal space and where does my public space go. I share so much stuff publically that sometimes I have to look back and think which things I want to totally keep with myself. Sometimes, I tend to think that the more information I share in public, the more possibility there is, that someone will use it against me. This is a silly way of thinking. If so, let it be so, you know.

Toisaalta jos joku kokkolan baarissa haluaa sanoa mielipiteensä musta niin ehkä mun blogi ei ole lähde mikä lisää siihen keskusteluun arvoa, vai mitä olette mieltä :D
Mua vielä teini vuosina kiinnosti, se mitä ihmiset musta siellä pohjoisessa puhuu, mutta nykyään voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että joka kerta kun kuulen että musta ollaan puhuttu niin mä koen sen enemmän ylpeyden aiheena. Onhan se viihdettä meillekkin ;)
Kelatkaa nyt, mä olen ollut hoodeilta viisi vuotta pois ja vieläkin jaksaa Kolppasen muija puhututtaa. Mun on pakko olla sika mielenkiintonen persoona :D
Ja sitä paitsi, mä olen aina sanonut että jos samassa paikassa olisi kaksi Taraa mulla itelläkin menisi hermot ihan varmana, koska osaan olla niin äänekäs, että fair enough :D! 
Mut mä haluun et sä mun rakas internet ystävä tiedät, että vaikka sä et kuinka pitäis musta, mutta palaat kuitenkin aina tänne lukemaan mun blogia, mä tykkään susta ja oot aina tänne tervetullut.
Lupaan sen!
//If somebody wants to speak nasty words about me somewhere in north Finland, let it be that way. I am honored to be that person who is the topic of discussions even after five years absence. I must be a fucking interesting person! And in addition, I have always said, if there would be two Taras in the same room I would loose my mind cause I can be so fucking loud sometimes,  so fair enough.
But even though you may sometimes say bad a word behind my back, I still want to tell you that I love you and I appreciate that you come here and read my blog.
You are always welcome here.

Kävin tänään aamulla moikkaamassa ystävää keskustassa joka oli käymässä Tallinnassa. Syötiin aamupalaa ja juotiin kahvia ja pulistiin. Olin todella väsynyt ja kotiin päästyäni, voimat olivat ihan poissa. Käytin loppu päivän välillä youtube videoita silmät kiinni kuunnellen  (tykkään siitä toden teolla) välillä opiskellen, ja välillä leffaa katsoen.
//Today, in the morning I went and had breakfast with my friend from Finland. After coming back to home I was so tired that I just spent the rest of the day laying in bed, listening youtube videos, watching movies and studying. Sometimes I have these days, and usually then I also answer my un-opened feedbacks and emails. Today as I opened the Holy Grail of facebook ( the inbox ) I noticed a feedback regarding my last vlog. It said; if I am stressed out cause it seems like "I don't look as shiny as in other ones". I went to back on youtube and watched my vlog again. I couldn't give another answer but say thank you for the feedback. I can not pin point if I am stressed out, cause everything seems to be more than fine.

Joskus mulla on tällaisia päiviä, ja silloin yleensä vastaan myös rästeissä oleisiin sähköposteihin, ja kurkistan mun facebookin inboxin sisältöön. Te tiedätten sen pyhän maljan joka on täynnä viestejä ja pelkkä sen inboxi avaaminen saa aikaan sydän kohtauksen :-D No kuitenkin niin tein tänään, ja siellä oli mielenkiintoinen palaute joka koski viimeistä video blogiani. Viestissä kysyttiin olenko stressaantunut, koska mun hohde ei ollut samanlainen kun aikaisemmissa videoissa. Jouduin avaamaan youtuben ja katsomaan videoni uudestaan.

En osannut vastata, muuta kuin kiittämällä palautteesta, koska aidosti en osaa analysoida mistä hehku puuttuu. Ehkä syitä löytyy seuraavasta.

Tällä hetkellä kaikki elämässä on OK. Mä olen tällä hetkellä enemmän ympäröinyt itseni ihmisillä kuin pitkään aikaan (Jee!), olen terve, matka tiedossa, yliopisto sujuu ja töissä kaikki on OK.
Mä olen kuitenkin kesän aikana kokenut aika paljon ennalta arvaamattomia asioita.
Annoin kenkää yhdelle ihmiselle mun elämässä, jonka kanssa omassa päässäni olin jo rakentanut kodin, puutarhan, yhteisen fitness elämän sekä ulkomaanmatkat.
// I am in the middle of such a great people, I am healthy, I have everything fine in uni and in work. However, during the past summer, I have experienced SO MANY unexpected things. I said goodbye to someone whom I thought I will set up my future life with, and to one whom I cold never ever trust again. Another Gold-hearted person made me realize that there are things that can not be forgiven and telling your most personal story is one of them. 
Sometimes I miss a lot, but right after comes sadness and angry.
There is still a need for me to taught myself how to let go, but it makes me calm to know that I am not the only one in this universe that have to do so.


Toisesta luovuin tahtomatta, mutta useita tunteja konsultaation jälkeen ystäväni kanssa ymmärsin, että on asioita joita ei aina voi antaa anteeksi.
Kaikista syvimmän salaisuuden muille kertominen on sellainen.
Joskus ikävöin tätä ihmistä, mutta heti ikävän perään tulevat suru ja viha.
Irti päästäminen on vielä selvästi asia, jossa mulla on töitä tehtävänä, mutta tieto siitä etten ole ainut tässä universumissa helpottaa rutkasti!

Samana kesänä koin massiivisia hormonaalisia muutoksia kropassa, jotka vaikuttavat koko mun persoonaan. Viime luennolla eräs nainen kertoi, että joku oli sanonut hänelle rumia sanoja hänen ihonvärinsä takia. Minä taistelin sitä vastaan etten nouse pulpetille ja huuda että mikä v näitä ihmisiä joskus vaivaa. Minä joka ennen kesää oli sellainen kivisydän on saanut osansa hormonaalisesta mahtavuudesta.
Terkkuja luontoäidille :----D
//During the same summer I experienced so high hormonal changes in my body. They make my personality more softer, less awake, they gave my several pounds and made my stone heart to melt. I got loads of hed aches and other physical things in addition. But on the other hand, it is okay. Now as my personal secrets have been revealed I have to reconstruct my life again and I like that thought. A lot.

Hormonit myös ovat antaneet mulle 8 kiloa lisää, alati muuttuvan mielen, sekä muita kivoja fyysisiä oireita. Mutta koska mä en ole luovuttaja ainesta, en meinaa vielä tehdä mitään radikaaleja päätöksiä minkään eteen, vaan mielummin katsoa rauhassa mitä tapahtuu. Mä toisaalta nautin tästä tilanteesta, kun mun syvimmät salaisuudet on paljastettu (LOL :D), ja mä joudun rankentamaan minut uudestaan niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla ( Nyt menee niin diipiksi, että uskon jopa filosofien lopettavan lukemisen tähän :DDDD)

Ainut asia minkä mä tällä hetkellä keksin stressaavan minua (läheisen ihmisen pois menemisen lisäksi) on se, että en voi tanssia kaikkia meidän tanssi treenejä yliopiston takia, ja se kyllä kieltämättä raastaa sydäntä niin että välillä tekee mieli oksentaa. Mutta asioilla on tapana järjestyä niinkuin eräs viisas mies kerran sanoi.
//The only thing seems to really stress me about is the thing that I can not go to all my dance classes. it is really heart breaking. But its gonna be okay.

Mutta niin totta kuin se onkin, että kun karma ottaa se myös antaa.
Mä olen viime päivinä saanut aivan uskomattoman ihania uusia ystäviä. Mä en ole varmaan koskaan tullut kenenkään kanssa niin läheisiksi näin lyhyessä ajassa.
Mä olen saanut olla kauan kaipaamissa opiskelijabileissä.
Mä olen viihtynyt uudessa yliopistossa sata kertaa paremmin kun siinä edellisessä.
Mä voin taas viettää aikaa kotona ilman epämukavaa remontti tunnetta.
Mä olen oppinnut paljon uutta, ollut motivoitunut ja ehkä vähän ihastunutkin.
Mä olen nähny pilkahduksia loppukesän kadoksissa olleesta hehkusta.
Joten minä lupaan metsästää sen takaisin, ja kun se tulee takaisin niin en päästä sitä heti karkuun!
//But so true it is, as karma takes it gives.
I have never made so good and nice friends than now.
I have attended so many beautiful events.

I have made me feel like home in the new university.
I have learned to much past few weeks.
I have been so motivated and also had bit of a crush.
I have seen parts of that "missig shine" And it is time to get it back fully.
And once it is with me again, I won't let it go easily ;) 

Kiitos älyttömästi kaikista niistä positiivisista kommenteista joita teiltä saan.
Te vaan olette true MVP
CHEERS! <3
//Thank you so much for all the support my dear internet fam you are MVP
CHEERS!<3


                                                    INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK

2 kommenttia:

  1. Mielestäni oot aina ollut semmoinen rohkea oman polkunsa kulkija, hyvä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti. Kiitos 💜

      Poista