tiistai 30. elokuuta 2016

The dilemma of living abroad




Mä oon kertonut aikasemmin kuinka ulkomaille muutto muutti mun elämän. Se on totta.
Syksyllä pohjoisesta lähtiessä olin tehnyt paljon kyseenalaisia valintoja mun elämässä. Elämä oli mullin mallin ja pieni kaupunki ahdisti. Olin laittanu aika hyvin mestat
palamaan ja lähtö yliopistoon tuli kuin tilattu.
//I have told you previously how moving abroad changed my entire life 5 years ago. It is true. In that Autumn when I left Finland I had done so many questionable decisions in my life. My life seemed to be all over the places and my small home town gave me so much anxiety.
Let
 the bridges i burn light the way, right.
Going to the university was the one option what could save me.

Yksi useimmin multa kysytty kysymys (Onko Tara sun oikea nimi rinnalla) on miten päätin tulla Tallinnaan.
Jengi odottaa tarinoita unelmien saavuttamisesta ja siitä kuinka rakkaus toi mut Tallinnaan.
Kerron yleensä lyhyen tarinan siitä, kuinka tanssija tyttö pakeni vanhaa kotikaupunkia, piti tulla hetkeksi
Tallinnaan viihtymään ja palata takaisin hakemaan tanssinopettaja koulutukseen.
Koko viroon lähteminen oli suuri kaaos. 
Oli viikko aikaa pakata kamat, löytää asunto, päättä lähteä vai eikö.
Mun vanhemmat olivat sillon ulkomailla, ja jouduin hoitamaan kaiken yksin. Käytiin mummun kanssa ostamassa sillon
kattiloita, paistinlastoja ja paistinpannuja.
Kiitos mummu<3
//One of the most asked questions people ask from me is how did I end up in Tallinn? People expect me to tell stories about reaching my dreams, or how falling in love bring me to Tallinn. Unfortunatelly, this is not the case. Usually, I tell a story how a dancer run away from her own home town to get a degree. I came here to party for a half a year and ended up falling in love with the city.
However, the whole thing moving to Estonia was a hot mess. I had a week to decide, whether I want to go, get an apartment, get my things together, get myself to Tallinn. My both parents were in that time abroad, I felt alone. Me and my grandma, we went to buy skillets and kettles for me.
I love you nana.

Kun saavuttiin ekan kerran Tallinnaan, olin täysin vieraassa kaupungissa, ei mitään hajua missä päin kaupunkia
meidän kämppä sijaitsi mikä oli vuokrattu. Oli lämmin syksy ilta ja tuijotin tyhjää kämppää ja mietin, 
että ammutaankohan mut jos menen etsimään ruokakauppaa.
Mä silti yritin pysyä positiivisena, vaikka silmät sulkiessa teki mieli ottaa ensimmäinen laiva Suomeen.
Meno Tallinnaan oli ihan erilainen kun kreikkaan. Kreikkaan mä lähdin rakkaudesta, Tallinnaan vähän pitkin hampain, koska "piti".
Ja näin jälkeenpäin se harmittaa.
// When I first time arrived to Tallinn, I was in a totally new city, new country, I didn't have a clue wat kind of area I had rented an apartment. It was a bloody warm Autumn. I stared at my empty apartment and I thought about myself whether I got killed or not if I go outside to looks a grocery store. I tried to hang on there, with my positive attitude, but damn hooley, I was scared. I wanted to go back to Finland. NOW. It was so different move to Greece than to Estonia. I left to Greece because of love towards that country. I left to Estonia cause I didn't have other choice.

Mä en todellakaan tiennyt mitä mä olin alkanut opiskelemaan.
En ollut koskaan harkinnut edes kauppakorkeakoulua.
Istuttiin tyttöjen kanssa kerran aulassa ja kysyin mihin mä voin mennä töihin kun valmistun, vaatekaupan vuoropäälliköksi?
Tytöt repesivät ihan täysin ja sanoivat, että girl you are in Estonian elite university. 
Come on.
En ymmärtänyt.
//I didn't have a clue what I came to study. I never ever applied to study business in Finland. I remember once sitting in the lobby with girls, as brand new university students and I asked from them what could I do when I graduate, could I possibly work as head of a clothing store. They bursted to laugh and said that listen gal, you came to an elite university in Estonia.
Come on. 
I didn't understand.

Ja näin siinä kävi.
Yliopisto vuodet ovat olleet mun elämän tähän asti yksiä parhaimmista.
Vaikka en tykännyt tai ymmärtänyt alkuunkaan kursseista, kaikki yliopiston ympärillä viehätti.
Tyypit olivat mahtavia. 
Elin elämäni parasta aikaa. Myöhemmin rakastuin myös opiskelemaan aiheeseen.
Rakastuin Tallinnaan.
//And this is how it turned up. My university years has been the best ones so far.
Even though I didn't understand anything about the courses in the first place, I fell in love with the people, the atmosphere there.
I had the time of my life. Later on, I also fell in love with the courses.
And mostly I fell in love with Tallinn..


Ja nyt on dilemma. Valita asioiden väliltä mitä rakastaa ja mitä rakastaa enemmän, tai miten selviytyä riistävän olon kanssa paikoittan.
 Dilemma ei ole uusi, mutta jostain syystä herää henkiin aika ajoin.
Dilemma siitä, että rakastan tätä paikkaa kuin ihmistä, mutta todellisuudessa mun perhe, ja rakkaimmat ihmiset ovat suomessa.
Viisi vuotta ulkomailla on pitkä aika.
Mä olen missannut niin monia syntymäpäiviä, ristiäisiä, juhlia, kokoontumisia. Mutta toisella kädellä mä tiedän et ainakaan pohjoisella ei ole munlaiselle elämänjanoiselle ihmiselle mitään annettavaa.
Ulkomailla asuminen voi olla paikoin hyvin yksinäistä. 
Usein se kolkuttelee ovella silloin kun ei ole tuli berberin alla.
Olen jo kauemmin miettinyt, että koti on relatiivinen käsitys.
Mä teen helposti kodin minne ikinä mun valkoisen matkalaukun asetankin, mutta se minne mä oikeasti kuulun on
paljon monimutkaisempaa. 
//And now I have dilemma. How to choose between what I love and what I love the most. Between city and people. The thing is, that my family and people I love are currently in different place that I am.
5 years abroad is a long time.

I have missed b.days, important days. 
Living abroad in that sense, can be very lonely. But I also know that the city I have left already behind has absolutely nothing to offer a life thristy person like me.
Loneliness comes when I have time to think about it.
When I am not busy.

For a longer time I have thought that home is very subjective thing. Wherever I place my suitcase there is my home.
 I can make my home wherever I go. 


Vaikka asiat eivät ole yhtä mullin mallin kun sinä syksynä kun tulin Tallinnaan, muistuttaa tämä syksy paljon sitä.
Kuin asiat toistaisivat itseään.
Mutta yksi asia ei toista, ja se on se, kun aloitan yliopiston tällä kertaa minä nautin siitä.
Aion tutustua luokkatovereihin ja kysellä luennoilla.
Nautin tulevasta syksystä niin täysin rinnoin,
kuin mun maailman kauneimmasta kotikaupungista voi nauttia <3.
// Although the things are not so allover the places as they were when I left Finland, there are a certain things that remainds
 me of that. Like things would repeat themselves.
But something is different. On this time I will fully enjoy my time in university.
I will enjoy my beautiful home town Tallinn, more than ever.


                                                   INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK