lauantai 16. heinäkuuta 2016

Yeah, and last night I think I lost my patience Last night, I got high as the expectations Last night, I came to a realization and I hope you can take it


 

Voi Nugetit!


Miten teillä menee?
Olen tänä viikonloppuna tehnyt sellaisen pienen karkumatkan omasta itsestäni, ja ollut ihmisten tavoittamottomissa hetken. Olen myös pitänyt vähän instagram postailu breikkiä (hehhhe mulle pitkä aika, teille lyhyt :-D), kieltäytynyt viini + leffa kutsuista, ja ollut ihan vaan omien ajatusten kanssa ja se on tehnyt hyvää. Myös pitkät yöunet ovat tehneet kutaa.



Juhannuksen jälkeen meno on ollut ihan hullua. On tullut mentyä ympäri ämpäri pohjois-eurooppaa, treenattua lujaa, kuvattua, julkaistua, järjestettyä asioita niin että hetken saisi edes olla ihmisen kanssa joka koskettaa sydäntä, pussailtua, kirjoitettua, käyty intiimejä keskusteluita snapchatissa, budjetoitua, käyty yliopiston pääsykokeissa, misseiltyä, tehtyä PA:ita, vietetty tärkeän ihmisen synttäreitä, juotua viiniä, tutustuttua musiikki tuottajiin, juotu lisää viiniä, istuttu takseissa, puhuttu maailman poliitikasta, mutta mikä tärkeintä: menty pää kolmantena jalkana paikasta toiseen niin ettei ole kerennyt hengittää saatika ajatella. 

On ollut ihanaa, mutta ote on myös lipsunut aika rankasti, mutta kerrankos sitä :---D

Mun oli tosiaan tarkoitus tänään vielä tehdä yksi PA, mutta päätin, että niitä kerkeää tehdä muulloinkin. Joskus saa myös olla, ihan kokonaisen viikonlopun, omassa rauhassa. On tullut kuunneltua rokkia, ja ikävöityä lahden toisella puolella olevia ihmisiä. On tullut katsottua paradise hotel SE:tä, OC:tä, ja oltu ajattelematta mitään. On tultu myös hyväksyttyä yksi opiskelupaikka.
Kuinka jännää!

Kun seinät alkoivat ahdistaa, laitoin napit korville ja kävelin ilman meikkiä mestoihin joissa tiedän, ettei tuttuja käy. Se oli rentouttavaa.
Viime vuosina mun elämässä on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet ja lähteneet ja ajattelin tavallaan sen ajan olleen jo loppu.

Mutta ehkä se ei ole koskaan. Ihmisten lähteminen ei tunnu enää yhtä kauhealta kun vuosia sitten, mutta kyllä se jättää aina tyhjän olon sydämen paikalle.
Siksi nykyään sanon, että mulla on kylmä sydän. 
Käytiin tästä väittely neljän ihmisen voimin kello puoli viisi viini baarissa. 
Kaksi oli sitä mieltä, että kylmyyttä ei löydy, ja yksi (mun kiristyksen) siivellä oli samaa mieltä mun kanssa (Ollaan matkustettu yhdessä, ja muutenki oltu tosi läheisissä tunnelmissa niin fyysisesti kun henkisestikki, joten uskon et jäbällä ei ollut muuta mahdollisuutta :----D) Väittely taisi päättyä siihen, kun toinen uhkasi minun rakastuvan häneen, ja minä uhkasin rikkovan sydämen.
Vaikka keskustelu oli vitsiä, taksissa kotiin se sai mut miettimään.

Silläkin uhalla, että jäbä lukee tätä blogia mä myönnän ettei mun sydän ole ihan kylmä.
Se on vaan suojelevainen sillon kun tietää, että jengi on lähdössä pian.
No, se on luonnollista.

Sitten oli eräs toinen mielenkiintoinen keskustelu, joka liittyi siihen että ihmisten loppu analyysi oli, että mä tarvitsen vierelleni henkilön joka on taiteellinen. Samassa keskustelussa kävi ilmi asia jota en koskaan edes ole kelannut. Jonkun mielestä mun tanssi harrastus on niin suuri este (Koska tanssin lavalla miesten kanssa) ettei mun kanssa voi seurustella, koska tanssin aikana toinen ihminen koskee mua.
Mulla oli vaikeuksia pitää pokkaa, ja uskoa keskustelua todeksi, mutta niin se vain oli.
Ihminen oli totitsen tosissaan, ja ainut mitä minä pystyin miettimään oli vain se, että voi kun tietäisit mitä kaikkea on tullut tehtyä, jos nykytanssi olisi esteenä mun kanssa deittailuille.
Siinä vaiheessa kun burka oli mukana keskustelussa oli pakko vaan henkisesti paeta paikkaan jossa lentää perhosia ja sateenkaaria, ettei mun sisäinen femisti pääse ihan täysin valloilleen epäsäädyllisessä paikassa. Oli haastavaa.

No, tunne oli joka tapauksessa molemmin puolinen, eikä kyseistä ihmistä voisi iki maailmassa lukea kandidaattien joukkoon (grhm, korkeat standardid), mutta keskustelu oli silti mielenkiintoinen.
Maailmassa on vaan niin paljon erilaisia ihmisiä.

Niinjoo! Ja enää muutama viikko, että pääsen Rigaan rauhoittumaan.
Kuulin vähän juttua, että meille on varattu siellä luxus hotellia, ja muuta jännää.
Kuinka jännää!

This post contains Finnish national secrets which can not be translated. sorry guys.

                                                                   INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti