perjantai 3. kesäkuuta 2016

TARA hiton WHO? MAAILMA ON SUN // THE WORLD IS YOURS!




Mä olen viime aikoina näyttänyt teille paljon asioita, joista en ole ennen puhunut, ja haluan pitää sen sillä lailla.
Tää koko missi vuosi on ollut yksi siunaus, sen kannalta että alusta asti mä päätin lähteväni tähän hommaan olemalla oma itseni, kelpasi tai ei.
Se kannatti.
Lately, I have shown you loads of things which I haven't talked about earlier. Let's keep that!
This whole pageant year has been a true blessing, and I think one of the factors why it is so is the thing that I decided to go the whole year as myself for better and for worse.

It paid off.

On perjantai ilta ja tulin just kotiin. On ollut pitkä päivä, 14 tuntia kaiken kaikkiaan sisältäen office tunnit, salin ja ystävän kanssa hengailun.
Kävelin kotiin ja tajusin kuinka onnellinen mä olen.
Tänään oli hieman erilainen päivä, sillä tänään kukaan ei kaivannut minua minnekkään töiden ja salin jälkeen.
Menin siis viettämään iltaa ystävien kanssa, juoden Frappea, ja taisin yhden irish coffeenkin ottaa.
Vieläkin on aikoja, jolloin tajuan yhtäkkiä, että mä tosiaan asun täällä.
Viisi vuotta, se on pitkä aika.
Mutta se on myös aika jolloin musta on muovuatunut tosi vahvasti minä.
Mä olen niin valmis asettumaan aloilleni.
It is Friday night and I just got home from my 14-hour long day. It was bloody good one. I went the gym, office and saw some friends. When I walked to my home, I realised how happy I am.
Today was a bit different day, though, as nobody waited for me for anywhere after hours so I could do something spontaneous like drink Frappe, Irish coffee and talk about life. 
There are still times when I realise that I am really living in Tallinn.
Five years, pretty long time, and still on a daily basis Tallinn makes me smile.
I am so ready to settle down for good when the time is right.

Mä olen tehnyt viime aikoina aika paljon uusia ystäviä, mutta mä olen myös pitänyt yhteyttä vanhojen kanssa. Ja olen tosi ylpeä itsestäni!
Olen onnistunut löytämään ihmisiä ympärilleni, joiden kanssa mulla on oikeasti hauskaa.
Tosi usein mä väsyn helposti siitä, että olen ihmisten kanssa koska annan niin kovin itsestäni, mutta nyt elämässä on monta ihmistä joista saa tosi hyvää positiivista energiaa myös itselle.
Mä myös ajattelin, että koska mä olen ollut niin paljon ulos mun mukavuusalueelta, että ajan puutteen lisäksi, se ystävien tekeminen vaatisi vielä lisää ulos mukavuusalueelta tulemista on ollut liikaa.
Nyt se ei tunnu siltä.
Past weeks I have done so many new friends, and I have to say I am pretty proud of myself. I have also stayed connected to my old ones. I have managed to find so many beautiful and gold-hearted people around me. Usually, I get so tired when I spend time with people, because I give so much from myself to them, but now I feel like there are so many people who give me energy back and I am dead happy about it.
I have felt like as a person who strives away from comfort zone constantly, making friends (coming more out of my comfort zone) is sometimes too much in addition to the lack of time.

Now it doesn't feel like it.

Vaikka ei ehkä ikinä musta uskoisi mulla on tosi vahva introvertti puoli.
Vaikka mä olen tosi puhelias ja "energy bunny" niinkuin mun hyvä ystävä täällä sanoo, mä osaan olla myös tosi vetäytyvä.
On päiviä jolloin voin pälpättää kaikkea politiikasta ulkona vallitsevaan säähän, mutta on myös aikoja jolloin arvostan sitä, että saan vaan olla mun musiikin kanssa täydessä hiljaisuudessa.
Mut kyllä saa vedettyä introvertti tilasta aika nopeasti mun sosiaali persoonaan kun mut vaan vetää mukaan meininkiin, ja mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän huomaan taritsevani sitä täysin mun "omaa" aikaa.
I know you might not believe me when I say, but I have really introvert side too.
I am so energized as "energy bunny" like someone would say about me, but I can also be really loner from time to times.
There are days when I like to speak about politics and weather, but sometimes I also appreciate the opportunity to be just with my music.
Usually, it is easy to get me away from the introvert side, just forcing me to come along, so I am not pretty harsh ;)
The more I grow, the more I have learned that the less I need my "own time"


Yleensä uusiin ihmisiin tutustuessa kaikki haluavat kuulla siitä minkälainen paikka on se mistä tulen.
Se kysymys ei kuulu mun lemppareihin.
Yleensä kerron kauniista luonnosta, tanssisalista ja omasta rannasta jossa uitiin lapsena.
Kerron turvallisuudesta ja siitä, että siellä menee yksi bussi tunnin välein.
Yleensä ihmiset kuuntelevat tarkkaavaisesti ja naurahtavat kokkolan julkiselle liikenteelle.
Mä nauran niiden mukana.
Usually, when I get to know new people one of the first things they ask to describe the place where I come from.
It is not my favourite topic to speak, but I will.
Usually, I start with telling about the beautiful nature, our dance studio, our own beach where I used to spend endless hours when I was a kid.
Then I tell about the safe environment, and about the one and only buss which goes around the city once in every hour.
People listen carefully, and then they laugh.
I laugh with them.

Jos puhutaan totta,
mä en ole koskaan tuntenut itseäni kotoisaksi siinä paikassa.
Se on kaunis, toden totta.
Mutta se osaa olla myös raastava ihmiselle joka on maailman kansalainen.
Jos mä en olisi koskaan muuttanut sieltä pois, mun elämä olisi luultavasti mennyt aika erilailla, koska se vuosi kun lähdin ei ollut mun vahvin siihen mennessä olevista.
Mä en koskaan istunut joukkoon, koska mulla oli niin suuri tarve unelmoida ja sinä vuonna mä olin ajanut itseni paikkaan jossa lähteminen maasta tuntui todella hyvältä.
Tallinna pelasti mut,
Tai itseasiassa mä pelastin itse itseni, mutta Tallinna auttoi siinä aika lailla.
Honestly,
I have never felt home in that place.
It is a beautiful place, no kidding.
But it an also be a heartbreaking for a person who craves the world.
If I I didn't move away from Finland I guess my life would end up worse.
The year I left from the place, wasn't my strongest suit.
I have never fit in there, but leaving my home place at that time was the best option.
Tallinn saved me.
Or actually, I saved myself but Tallinn helped me a lot to do that.

Kuulostaa tyhmältä tai ei paikassa josta tulen kaikki tuntee kaikki.
Tai ainakin jos sussa on mitään normeista poikkeavaa. Se voi olla nimi, harrastus, työpaikka tai mitä ikinä.On helppoa joutua haluamattaan spottiin.
Jossakin vaiheessa sitä vaan ei jaksa enää välittää.
Siinä olen kiitollinen kylälle, koska jo nuorena piti oppia, että toisten ihmisten puheilla ei ole YHTÄÄN mitään merkitystä sun elämälle niin kauan kun sun läheiset tietää kuka sä olet.
Kun vielä viiden vuodenkin poissa olon jälkeen kuulee viidakkorumpu kohuja siitä, että ollaanko rakastavaisia parhaan ystäväni kanssa, onko mulla silikonit, huuli täytettä tai juttua mua monta vuotta vanhemman tatuointi jäbän kanssa, se saa miettimään miten kauaksi itse on niistä asioista ajautunut.
:-D
Sounds stupid or not, place where I come from everyone knows everybody. 
Atleast if you have something that is not "normal" in town's own terms. It can be name, hobby, work place you name it. It is easy to get into spotlight without wanting to be there.
In one point you just don't care.
I am pretty grateful to that place for helping me to realise as a young person that what other people think don't matter to you AT ALL as long as your people know who you are.
When after five years the rumours are still there about if someone has got silicon boobs, if I and my best friend are in love, if I have got my lips were done or if I have some issue with the person who is two times older than me and has tattoos all over his body.  I think it is hilarious.
;-D

Siihen asti kunnes yhtenä päivänä mä tajusin, että ei ole pakko tunkea itseään minnekkään labelin alle kaikki oli tosi haastavaa. Oli kyse uskonnosta, tyylistä, mistä tahansa.
Ihmiset haluavat stereotyyppejä koska psykologisesti se helpottaa ihmistä kognitiivisesti käsittelemään asioita, ja helpottaa vaivan näkemistä.
Ihmiset janoavat stereotyyppejä, se on biologista.
Mä koin kauheita ongelmia siitä, että musta tuntui etten mä mahdu minnekkään boxiin.
Tunsin olevani irrallaan.
Toisinaan halusin kovasti olla menossa ja kaikessa mukana, ja toisina päivinä halusin pysyä sisällä kirjottaen runoja.
Tuntui, että minne ikinä käännän pään olin kahden tulen välissä. Mä olin intohimoinen tanssija, mutta rakastin myös kaikkia tyttömäisiä juttuja. Kuunteln post hardcorea ja pidin pinkkejä korkokenkiä.
Mä urheilin ja olin all night party girl.
Tunsin etten kuulu minnekkään täysin.
Vielä Tallinnassa ollessakin mä koin suuria pelkokuvia siitä, että mä palaan siihen Taraan joka olin joskus aikaisemmin.
Kunnes opin luottamaan, ettei sellasta hetkeä tule.
Until one day I realised that there is no need to put me under any label my life was much more difficult. I don't care if it is about religion, style or whatsoever. 
People want stereotypes; it makes people's life easier.
It saves you from using your brains, it is psychological fact.

I faced so many difficulties with myself when I was younger cause I felt like there is no freaking one box where I could define myself. I was so many things at the same time, and nothing of those boxes fit me.
Sometimes I was all over places, and sometimes I wrote poems at my house.
Wherever I went, I didn't find the place to fit in.
I felt like an outsider.
It drove my end of the world. Still in Tallinn, there were times when I was dead scared that the person who I was once will make a comeback. It didn't.
And I bet it won't.
I learned to trust myself.

Koska se, joka,  TaraWho on, on ihminen joka kasvaa joka päivä.
Mun mielestä on typerää kun aina sanotaan, että olkaa rohkeesti sitä mitä te ottee.
No mitä hittoa????
Mulla ainakaan ei ole hajuakaan kuka mä olen,
koska mä kehityn, kasvan ja muutun joka päivä.
Se ihminen joka mä eilen olin on jo kakkosversio musta, koska tänään mä olen oppinut jo eilisistä virheistä. Ja niinhän se menee.
The person who Tara who is is someone who grows on a daily basis.
It is so stupid to say that be WHO YOU ARE.
like who the heck I am?!?!??!?
I don't know, cause today I can be so different than yesterday.
I grow. I learn from my mistakes.


Oli hetki sitten accidentti, missä mun ystävä vahingossa kaatoi mun upouuden kameran päälle kahvit.
Mä autoin siivoamaan jäljet ja mun ystävä sanoi, että sä olet muuttunut niin paljon koska toistelin tilanteessa vaan, et se on ihan okei sellaista sattuu.
Hän luuli, että nyt on tuomion päivä koittanut.
Sen kaiken jälkeen mitä mä viime vuoden aikana näin mun mielestä kahvien kaataminen kameran päälle lukeutuu sellaisiin asioihin mistä ei kannata uhrata tempperamenttia, vaikka tällainen tulisielu onkin ;)
A moment ago, there was an accident where one of my friends put accidentally coffee to my new camera. I helped to clean it, and I repeated that it is okay, it happens.
My friend was surprised because he thought I will kill him with my bare hands.
He told me that I have changed.
Let me tell you, the things I saw during last year don't allow myself to get angry that kind of situation. Even if I am a true fire soul ;)

Tottakai vuosi vuoden jälkeen mä huomaan missä mä olen hyvä ja missä huono,
mutta koska mulle maailma on loputon leikkikenttä sekä opettavainen mesta siinä missä mä tänään olen huono voin huomenna ja olla sata kertaa parempi.
Of course, day after day I recognise the good and the bad things about myself. But how I see the world is an endless playground and place to learn for me. The thing what I perform badly today, can be much better tomorrow.

Joten jos joku yrittää laittaa sua jonnekkin boxiin, jonne et halua mennä sun ei tarvitse.
Itse asiassa, sun ei tarvitse olla yhtään missäään boxissa koskaan, vaan voit olla olematta ja olla niissä kaikissa samaa.
Sä voit olla ihan mitä vaan samaan aikaan, ja jos sä teet tänään jotain, se ei tarkoita että sun huomenna tarvitsee tehdä sitä.
Ei koskaa ikinä, mitä jos ja en tiedä on kolme lausetta joita mä harvoin käytän mun puhekielessä.
Koska jos jotain oon oppinut on se, että mä en tule koskaan tietämään mitä tapahtuu huomenna.
Ainut asia on ottaa siitä selvää itse.
So, if somebody tries to put you in some box where you don't want to go, you don't have to.
In fact, You don't have to be in ANY box, and you can be in all the boxes at the same time.
The thing is, that if you feel like doing something today, it doesn't mean that you have to do it tomorrow again. 
Never ever, what if and I don't know are phrases I avoid using. Because if something, I have learned that I will never know what will happen tomorrow.
The only thing to figure it out is to live tomorrow.


Jos sä olet nyt yläaste -lukio ikäinen eikä sulla ole hajuakaan mitä sä meinaat tehdä sun elämällä, tai kuka sä oot (MITÄ HITTOA ??????? niin älä huoli.
Mä olen varma, että kaikki menee vielä parhain päin kunhan teet niitä juttuja mistä tykkäät, teet kovasti töitä ja luotat itseesi. Ja mikä tärkeintä, pidät vaan sellaiset ihmiset sun ympärillä jotka ovat sen arvoisia.
Sä olet sinä, ja se voi tarkoittaa sitä, että tänään se sinä on erilainen mitä huomenna.
Ja se on,
Helt Okej. 
If you are now in the middle of your middle school or high school and you don't have a freaking idea who you are or what you will do in the future, just relax, breathe and have fun.
You don't have to know. Just enjoy, trust yourself, do what your love, slay and keep GOOD friends close. 
You are you, and it can be totally different tomorrow.
And it is okay.
More than okay

Tällä viikolla salin, office tuntien ja suomen vieraiden lisäksi olin tekemässä hyväntekeväisyyttä. Tilaisuudessa kerättiin yli 1000€ diabeetikko lapsien elämän laadun parantamiseksi ja samalla pidettiin hauskaa sportti mielessä. Tällaiset tilaisuudet on mun mielestä todella tärkeitä ja sen takia oli hienoa olla mukana tekemässä hyvää.
Kuvia ja videon meidän menosta voi katsoa elu24 sivulta.

Rakkautta!

During this week in addition to the gym, office, and Finnish visitors I did some charity. The event collected more than 1000€ for diabetic children. We did some sport and had fun at the same time. I think this kind of events are SO IMPORTANT.
More pictures and videos can be seen in elu24.ee



LOVE! 

Pic: ( elu.24 Viktor Burkivski)


                INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti