keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

We are very good at preparing to live, but not very good at living. We know how to sacrifice ten years for a diploma, and we are willing to work very hard to get a job, a car, a house, and so on. But we have difficulty remembering that we are alive in the present moment, the only moment there is for us to be alive.

Arvatkaa mikä on paras tapa herätä? Se, että Tara huutaa krappe aamuna, neljän nukutun tunnin jälkeen ympäri kämppää "TOP OF THE MORNING TO YOU" Ja nauraa katketakseen. Mun mielestä se ois, mutta tytöiltä kannattaa varmistaa, koska ne koki sen viime lauantai aamuna joensuussa. kkkäkäkää.

Unohtu ihan viime postauksessa mainita, noista meidän maailman kuumimmista prinsessamukeista jotka sallerin kans ostettiin. Otetaan uusintakuva tähän väliin maailman koleimmista sallan kutsumista graalin maljoista:

viime yö oli aika liskojen yö ja nukuin varmaan yhteensä koko yönä kaks tuntia. Jouduin paastoomaan koko yön ja oli ihan jäätävä tunne kun insomnia vaan vaivas eikä voinu tehä asialle mitään! Tänään kuitenkin heräsin kahdeksalta ja kuten legendaarisesti, en saanut enää kotiin takasin tultua unta monen tunnin yrityksen jälkeen joten tässä mä nyt istun ja kirjotan blogsua. Oon lukenut UK:oon elle lehden ja seuraavaks on aamupala vuorossa. Väsyttää taas vaan niin jäätävästi, mutta uni ei tuu! En oo voinu lenkkeillä kohta kahteen viikkoon ja se myös on tullu come back to haunt me, mutta pysyn lujana ja tervehdyn ennenku palaan lenkkipolulle. Vähän jännittää miten sitten ku pääse takasin, löydänkö enää sitä samaa iloa kun ennen? Että jos näkyy tuolla lenkkipolulla tällönen tummatukkanen emäntä ketarat pystyssä makoilemassa keskellä tietä, se on luultavasti vaan minä, ottamassa vähän taukoo (eväät mukana tietenkin) KÄÄÄkäkä.

Kohta kun aamu playlist on pyörähtäny läpi, ei oo jäljellä ku yks teko: Vetää housut jalkaan, pyörä alle ja ride like a lighting to nanalle moikkaamaan niitä. Kai mää saan pyöräillä?? ei pyöräileminen oo urheilua eihän....

Tänään muuta ohjelmistoa mennä maman kans iltatorille ostamaan mulle unisieppari (kaikkea sitä tekee kun kovasti unettomuudesta eroon haluaa) ja mennä töihin.

Niin joo ja ps.
Tunnistaako joku omakseen tällasii laseja? Palautan mielelläni nämä, mutta sitä ennen ois helkkarin kiva tietää miks ne löyty mun farkkushortsien saumasta??? Mitä hittoa täällä on tapahtunut? joensuu WHATAHELL??


niin joo pps.
Anteeks sille kerubin nuorelle bäkkäriportsarille, enimmäkseen siitä, että jouduttiin vähän huijata sua! Me ollaan vieläkin niitä kilttejä tyttöjä, eikä mitää bändäreitä! Joskus tehtävä on vaan tehtävä ja se on tehtävä! terveisin. Kullanmurut! KÄÄKÄKÄKÄKÄ

aikamoinen sekapostaus taas, no tää on niin tätä, kesää meinaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti