maanantai 22. heinäkuuta 2013

I know it’s over, and it never really began, but in my heart it was so real.

Laukku pakattuna
punaviinipullo lattialla
Muistilappu kirjoitettuna
melkein valmiina
niinkuin minäkin  
istun sängyn laidalla
Unta odotellessa
jo kolme kertaa olen yrittänyt nukahtaa
ja sama toistuu taas
Bon Iver taustalla
neljättä kertaa painan saman kappaleen
pyörimään
kuin minä sängyssä
 näinä öinä kun katselemme samoja tähtiä
sinä jonkun muun kanssa 

Enkä minä tiedä
mitä pitäisi tuntea
vai pitäiskö  ollenkaan
Itken ja nauran vuorotellen
se on oikeastaan aika hauskaa
elämän makuista

Lehdestä revittyjä sivuja
niinkuin minutkin

Löysin vanhan notebookin
kaappini kätköstä
Tunnistan
samat ajat samat tavat
ne samat piinaavat tunteet
Ja ymmärrän, että koettu jo tämän niin monta kertaa aikaisemmin

Tänään
kävin pumpissa
perheen kanssa kultaista aikaa vietin
ja illan kruunasi old school ajelut
kiitos että pidät huolta, ja olet siinä.

Mutta sinä
se olet aina mielessä.
enkä jaksaisi enään suutani edes avata
Tarvitsi kun pyytää
minä murtuisin
ja luovuttaisin kömpisin takaisin
mutta 
taida ei olla kuittien taakse kirjoitetut kirjeet
lähettämisen arvoisia
vaikka et tiedä
niitä on monta
Uskon ettet ikinä arvaa
metrejä yläpuolella

Jos samaa kavaa menee niinkuin ennenkin
ihmiset vaan vaihtuvat ympäriltä
sano minun sanoneeni, 
että hän on jo nurkantakana
niinkuin viimeksikin.
Vai oletko se sinä sittenkin?