keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

At the coffee shop, I fall in love with people in between sips of my drink. But I leave and throw away my mug, before they think about loving me back.

Tää postaus pitää vaan alottaa yhellä hienolla faktalla minkä tossa lauantai-sunnuntaina yönä tein töissä.. Koska flunssa alkaa jo helpottaa päätin vähä pitkittää tätä ja joinkin koko illan vettä mun tippikupista, jossa oli siis myös rahaa!! uskokaa tai älkää (siis se, että mä saan tippiä KJEHKJEH). Arvatkaa mun naama kun tajusin tän!!! THIS IS NO FUN AT ALL yes it is!! :D

Noniin ja sitten asiaan. Täällä joensuussa siis ollaan tai rivermouthissa as I like to call it! Ajeltiin nahka-albertin kans seittämän tuntia tänne ja voin sanoo, ettei oo ehkä ikää menny mikää matka niin nopeesti. Liekö johtuen aivan mahtavasta seurasta vai siitä että olin puolet matkasta unessa. Who knows? Tässä minä ja mun bestis ajellaan:
Mulla on ollut koko mun elämän sellanen juttu, että minä ja karjalaisten sähköelektroniikka ei sovita yhteen. Joten oon pysynyt kaukana kaikista pyörällisistä sähköllä (tai bensalla) käyvistä laitteista sen jälkeen kun viistoistaveenä ajoin suvin ekan skootterin pihan ainoaan puuhun, joka oli kukkapenkissä. Nyt jouduin kuitenkin tosi paikan eteen ja testaamaan mun mahtavia ajotaitoja edward cullenin autolla. Ja arvatkaa? EIKÄ EES AJETTU OJAAN!!! (tai siihen pihan ainoaan kukkapenkkiin)




Paikalle päästyä, minä, nahka-al-sheik-bertou ja mun kymmenen matkalaukkua tultiin autosta ulos ja meitä vastassa oli ihana punapää heini! Tällä hetkellä tytöt on kaupungilla ja mä jäin tänne nukkumaan, koska niinkuin oon aikaisemmin maininnu, mulla on siitä asti kun tallinasta kokkolaan tulin on vaivannu ihan kamala väsymys ja huonovointinen olo. Yötyö ei sovi mulle, mutta nyt sairastuin takaisin oikeen kunnolla ja luulen että tää flunssa on tullut ihan uudelle levelille. On tosi hankala olla kun koko ajan hirvee väsymys, luomet valuu kiinni, niin että tulitikut on pakko kohta kaivaa esille!  En oo mikään paras sairastaja, koska en malta yhtään pysyä paikallani, tai nukkua, vaan taistelen koko ajan vastaan tota yötyö rytmiä ja yritän teeskennellä niinkuin mitään flunssaa ei oliskaan ja nyt taitaa olla niin, ett se lunssa kostaa mulle oikeen olan takaa! Mutta silti ihanaa olla täällä, ja illalla taidetaan vähän lähteen lääkitseen mua paikalliseen kuppilaan. Joten talk to you later alligaters, pitäkää sormet ristissä, että kuukauden sairaistelun jälkeen mun väysymys alkais kohta helpottaa!!!!