perjantai 24. toukokuuta 2013

Dancing is a vertical expression of a horizontal desire

Tulin äsken perjantain baletti tunnilta ja voi, että kun oli taas antoisa tunti. Aivan älyttömästi opin taas ja meidän opettaja kehui kuinka kaunis asento mulla tangolla oli :) Meinasin ruveta itkeen ilosta! Mutta taistelin vastaa urhoolisesti eikä ees muutama pisaraa tullu ;)

Kun meen balettitunnille unohdan siks hetkeks kokonaan kaiken muun maailman. Se ei johdu siitä, että joutuisin kamalasti ponnisteleen olemaan ajattelematta muita asioita vaan, viimeistään plieiden aikana koko muu maailma unohtuu. Omistan mun ensimmäuiset sarjat aina esimerkiksi, sille, että tanssin ihmisille, asioille, tilanteille jotka ahdistaa mua. Diili on se, kun plie sarjat on loppu niin asiat myös loppuunkäisteltyjä. Tanssin tuskan pois. Toisinkun modernissa ja showtanssin en hae tuskaa loppu sarjoihin mun omasta elämästä vaan tanssin roolihenkilöiden tunteilla. Leikin siis rooleilla.

On ihanaa, että on pakokeino, toinen maailma minne paeta kaikkia asioita jotka ahdistaa elämässä tai stressaa muuten vaan. Tiedän, että tää kuulostaa höpsöltä niille jotka, ei koskaa ole mitään tanssia harrastanut tai saanut siitä sitä jotain irti. Se on vaan niin, että käyt tanssitunneilla, opit askelia, opit askelia ja sarjoja ja yhtenä päivänä tanssit ja se on niin erilaista.

Balettistudioiden ovissa on jotain ihmeellistä taikaa. Niitten läpi ei vaan yksinkertaisesti pääse mitkään ongelmat, vaan ne kiltisti jää odottaan sinne oven ulkopuolelle, ja parhaassa tapauksessa ne on hävinnyt kun astuu ulos. kun tulee takaisin baletista menee aina hetki, että muistaa taas missä on, paljon kello on ja, että on muutakin elämää kun baletti.

Kärjilla tanssiminen on ihanaa. Nyt kun vihdoin oon löytänyt mulle täydelliset tossut (Oodi Gaynoreille) tuntuu kaikki kärjillä tekeminen tosi hyvältä. Mun nilkan kaari on kehittynyt huimasti, enkä millään haluais päästä irti tanssistudiosta kesäksi. Tää kaikki kehitys taas tyssää ja syksyllä joutuu alottaa melkeen lähtökuopista :( Se on kuitenkin niin eri asia treenata salilla itsekseen, kun jonkun ammattilaisen avustuksella. Oon päässy nyt siihen piisteeseen, missä osaan kuunnella kroppaa, jokaisessa liikkeessä, venytyksessä ja sarjassa kuuntelen miltä kropassa tuntuu ja leikittelen erilaisilla asennoilla ja löydän näin ollen tosi paljon uusia ulottuvuuksia. Ihanaa, että oon saanu sellasen ns perusvenyvyyden vihdoin ja voi kikkailla kaikkia muitakin juttuja kropalla.

Että tämmösiä fiiliksiä. Mä  en tiedä mitä tekisin jos joutuisin jonakin päivänä baletista luopumaan. Se on mun henkireikä ja maailma josta mulla on lupa olla antamatta palaakaan kenellekkään muulle kuin itselleni.




Kuvat mun notebookista: