tiistai 25. marraskuuta 2014

That mistake was gold



Aloitettiin tänään uutta koreota tanssitunnilla, ja se on todella ihana ja intensiivinen.
Se on rakkaudesta.
Huomenna menen ja ostan polvisuojat popjazziin apteekista ja uudet tanssikengät jotka auttavat vanhan penikkataudin kanssa joka on piikkinä lihassa kuin ikävä joka syö sisältä.
Auttaisivatpa ne siihenkin.
Tänään kahvikupin ääressä sanoin rehellisesti,
että eiköhän itkut lentokentillä ole mun puolesta itketty,
olen ollut siellä niin monta kertaa ennenkin.
Olen ollut  täällä niin monta kertaa ennenkin.
lentokentät eivät silti ole hiljaisia huoneita päällekkäin niin että niiden ulkomuoto muistuttaa keskipaketteja täytettyinä led lampuilla.
Tanssin neljänä päivänä viikossa hiestä 
niin 
etten kerkeä miettiä
 ja loput juon kuohuvaa, nauran helisevää naurua
  tanssin yöt klubeilla niin etten kerkeä miettiä miettimistä.
kaksi ja puoli tuntia
se on vähemmän kun pohjoiseen.

Tällä hetkellä
Juon kahvia
Juon vihreää teetä
Löysin uudelleen Saosinin, ja muita vanhoja mahtavia bändejä
tapasin sallan
puhuin maratoonipuhelin
Opetten uutta koreota
ja yritän levittää ilosanomaa jossa sanotaan, että elämässä on muutakin kun velvollisuudet
...ja yritän pysyä järjissäni


Currently
Drownen myself green tea and coffee
Re discovered old bands I used to listen e.g Saosin, hawthorne heights,
meet salla
trains and new sexy choreo (which I love)
Speak on phone like two hours
tomorrow I will buy new popjazz shoes and kneepads.


maanantai 24. marraskuuta 2014

"Only write to me, I love to see the hop and skip and sudden starts of your ink"

Mua odotti tänään kaksi yllätystä ovella kun tulin kotiin. Toinen sisälsi ihanan lahjan ja runon kun toinen oli pitempi kirje. Voiko olla mukavempaa paluuta kotiin, vai olenko mahtanut mainita kuinka paljon rakastan käsin kirjoitettuja kortteja ja kirjeitä?
Kiitos, suur aitäh :)
//I have recently got letters and small packages. Today, there was a letter and small package waiting for me in front of my door. Can you imagine any better way to arrive home? Thank you, means a lot! I can not even describe how much they mean to me.

Wherever you go becomes a part of you somehow (London and Norwich)

Perjantai aamupäivä ja taksi kaartoi renkaansa tallinnan lentokentälle kun minä laskin minuutteja millon lento vihdoin lähtisi kentältä sen ollessa myöhässä melkein tunnin. Ensilumi leijaili hiljalleen ikkunan takaa tallinnaan tienpintaan kun kiristin turvavyötä  lentokoneessa.
//Friday it was and bloody cold one in Estonia. I ordered taxi to the airport. While I was waiting boarding the first snow came down slowly covering all the streets of Tallinn.

Lento meni yllättävän nopeesti vaikka pakko kyllä myöntää, että mua jännitti niin etten tiennyt miten päin pitäisi olla. No mysteerimies oli mua vastassa sen hienolla autolla ja niin meidän matka alkoi kohti lontoota. Mysteerimies ajoi tottakai väärällä puolella tietä ja meinasin jäädä auton alle sata kertaa reissun aikana. Siinä autossa istuessa mä en oikeen voinut uskoa, että tää on mun elämä mitä mä oon elämässä. Puhuen siitä, miten mä aina päädyn maailman jännittävimpien tilanteiden keskelle. En ihan odottanut espanjasta lähtevän mukaan jotain muutakin kun häilyvän rusketuksen.
//My flight to UK went pretty fast. I was really excited and nervous too, which is not common for me. However all the nervousness went away as soon as saw Alex at the airport. We headed ourselves to London. While Alex was driving, obvisously wrong side on the road I wondered is this really my life that I am living. Speaking about how I found myself always in middle of beautiful situations.

Vietettiin siis kaksi päivää lontoossa ja kaksi norwichissä. Meidän hotelli oli tooodella kaunis ja sijaitsi itälontoossa ihan tower bridgen vieressä.
//So, we spent two days in London and almost two on Norwich as well. Alex had booked us this beautiful room just beside tower bridge in East London.

look at him, how handsome he is <3
Tehtiin kutakuinkin kaikkea mitä pitää tehdä kun menee britteihin. Syötiin Fish and Chipsejä, nähtiin London Eye, Big Ben Oxford street, juotiin teetä ja kahvia sekä saatiin maailman paras aamupala hotlalla. Lontoo tarjosi ihmisiä ja höyryävää teetä. kerran undergroundille mentäessä me otettiin oikoreitti ja kuin sattuman kaupalla satuttiin näkemään graffiti taiteilijoita in action. Se ei kuulosta hohdokkaalta, mutta minä tällasena katutaiteen rakastajana olin äimän käkenä kaikista niistä kauniista teoksista joita tunneliin oli luotu.
//In this weekend we did pretty much everything you should do when going to UK. We ate and drink so well, we discovered nice places and most of all had tremendous time.

Luulin että Lontoon jälkeen ei voisi enää tulla yllätyksiä. Voi kuinka väärässä olinkaan. Norwich paikkana oli vielä kauniimpi, ja Alexin vanhemmat oli maailman sydämmellisemmät! Mä oon todella kiitollinen että olin tervetullut heidän kauniiseen kotiin ja musta pidettiin niin hyvää huolta. Englantilaisine aamupaloineen ja dinnereineen jotka oli myös toooosi hyviä.
//After London I thought, there can not be anything better. Oh, how wrong I was. I found Norwich even more beautiful than London.  I got so warm welcome to there, and everything was so perfect. I felt so happy and welcome to their beautiful home. I absolutely loved everything there. I am so grateful about everything :)


Viiminen ilta vietettiin takkatulen ja hyvän leffan ääressä. Mä sain muuten lainaan m aailman sulosimmat tossut Alexin äitiltä, ettei mun varpaat vaan pääse jäätymään. Mä tykästyin niin paljon Alexin äitiin ja me tultiin ollaan kyllä tosi samanhenkisiä. Kun viimisenä iltana menin sanomaan hyvät yöt, hän sanoi että toivoo että kohdataan pian uudestaan, että mä olen niin kaunis ihminen sisältä ja ulkoa. Ja minä nielin kyyneleitä. Mun sydän suli joka kerta kun istuttiin pöydän ääressä yhdessä keskellä  norfolkkia.
//Last night it was, came way too quickly. I borrowed this cute slipperies from Alex's mom, look at them! They were so comfy and cute I absolutely fell in love with them eventhough Alex said they remind old women shoes, but I highly disagree! Did I already told you how good the food was back in UK?

 Aamuyöllä kun Alex herätti mut Englannin taivas oli tähtiä täynnä. Mä toivoin, ettei matka lentokentälle loppuisi koskaan sillä välin kun Alex tarttui mua kädestä kiinni.
Mulla on kyllä taas ollut moinen prinsessa viikonloppu ettei toista. Oon tuntenut kyllä itteni niin rakastetuksi ettei toista. Istun tällä hetkellä lentokoneessa takaisin kohti Tallinnaa ja luen mun lempparirunokirjaa. Voi olla hieman outoa painaa illalla päätyynyyn kun huoneessa on ihan tyhjää lukuunottamatta indie folkin hiljaista kaikua.

//When we woke up in Monday morning the sky was full of stars. I hoped that the trip to the airport would last forever. I had such a good time there, and I felt so relaxed which is pretty new thing for me. 

Mulla on aina tapana valita nää helpoimmat keissit, right.

perjantai 21. marraskuuta 2014

UK CALLING

Täällä sitä taas ollaan.
Lentokentällä nimittäin.
Nähdään maanantaina Tallinna!!

//Off to London and Norwich, see you soon Tallinn!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Confusion is a gift from God. Those times when you feel most desperate for solution, sit. Wait. The information will become clear, the confusion is there to guide you. Seek detachment and become the producer of your life.




Rakkaani, älä kysy

minulta nimeäni,
älä kysy minulta
vuosia, kaupunkeja,
mitä minä olen tehnyt.
Kokeile
mitä minä
kykenen tuntemaan,
ja tiedät minusta kaiken,
vereni pisarat.
-Tommy Tabermann

Tänään on ollut omituinen päivä. Heräsin aamulla kolmeen watsapp viestiin, josta ensimmäinen pyysi saavansa tehdä kaakaota, koska ulkona oli miinus viisi. Tartuin siihen. Loppu päivän vietin tehden kaikkea mitä en yleensä tee. 
Minusta on tullut hyvin ekstrovertti. 
Viime keväällä kun työhaastattelussa minulta kysyttiin koenko olevani intro vai ekstrovertti vastasin sen olevan vaikea kysymys. Nykyään kysymys tuntuu naurettavan lapsellisen helpolta.

Tämän päivän teemana voisi olla en tiedä, ristiriita ja I kinda want.
Sisälläni myrskyää, mutta ulospäin näyttää olevan tyyntä.
Tekisi mieli avata suuni tästä kaikesta aivomyrskystä, mutta kun yritän, hiljaisuus kaikuu korvissa.
Toisin sanoen, mun pitäisi päästä taidenäyttelyyn, koska
taide,
no, se on vaan vastaus kaikkeen.

On sellainen olo, että tekisi mieli kiertyä peitto burritoksi ja nukkua perjantaihin,
mutta toisinaan en hauaisi tehdä sitä yksin.
Jossa sitten tuleekin se ristiriita.
Ulkona oli todella kaunis ilma ja muussa ei sitten ollutkaan päätä eikä häntää.
En tiedä, jännittää 
ja vähän pelottaakin.
Jos itken etukäteen hyvästit voinko sitten vaan nauraa koko reissun?

"Hyvästi, ystäväni.

Sen suurempia surematta lähden

Lähden niin kuin muuttolinnut
lähtevät ja palaavat,
vaiston ohjaamana, varmana suunnasta

Hyvästi, ystäväni, sydämensisimmäinen.

On lähdettävä taakse katsomatta,
muistelematta, haikailematta, katumatta

On lähdettävä tyhjin käsin
että käsiin mahtuisi taas"

- Tommy Tabermann

maanantai 17. marraskuuta 2014

Rise and rise again until labs become lions




Multa usein kysytään, että miten mulla oli itsevarmuutta lähteä ulkomaille asumaan. Ensin kreikkaan ja sitten Viroon. Mä en ole koskaan nähnyt siinä mitään erikoista, mulla vaan sattuu olemaan vaeltava sydän. Mä en myöskään ole ollut kamalan fit in sorttia, vaan halunnut painella omia teitäni välittämättä muiden mielipiteistä.

Myös hetki sitten oli sellainen momentti missä piti oikeasti miettiä elämän tarkoitusta. Tähän piinaavaan kysymykseen mulla on ollut jo kauan vastaus: elämän ainut tarkoitus on olla onnellinen.
Se miten se saavutetaan vaatikin sitten vähän syvempiä filosofisia hetkiä.

Se, miten mä oon itsevarmuuteni ja onnellisuuteni kerännyt on pitkälti siinä kuinka mä inspiroidun ja uskallan toteuttaa itseäni. Mä en välitä muiden mielipiteistä, enkä mä pelkää epäonnistumista, mä en anna mun pelkojen hallita mun elämää, ja uskon kaiken kasvun löytyvän silloin kun joutuu tulemaan ulos omalta mukavuus alueeltaan. Mä muistan olla kiitollinen asioista ja ihmisistä mitä mulla on ja mä kerron myös mun rakkaimmille kuinka ihania ne on.

Ehkä suurin löydös kaiken sen ekonomian ohella mitä oon saanut täällä yliopisto aikana kokea on sen tajuaminen, että maailmassa on niin paljon hyvyyttä, eikä turhasta kannata menettää hermoja. On silmiä avaava huomata, että kaikki ihmiset eivät olekkaan  666- meiningillä saatanasta seuraavia
vaan kun tekee hyvää voi sitä saada myös takaisin. Ihminen kerää kaltaisiaan ympärilleen. Rehellisesti, ennen tänne tuloa, en kamalasti uskonut hyvyyteen.  No nyt meni kyllä aikamoiseksi zen hetkeksi, mutta näin se vain on.

Kateus on maailman turhinta, ja siitä pääsee eroon olemalla itselleen rehellinen. Ja kun itse kokee jotain inhottavaa, kannattaa laskea kilpensä ja yrittää päästä toisen kenkiin. Ei ikinä pääse perille, jos heittää jokaista haukkuvaa koiraa kivellä. Sen sijaan mun ohje on keskittyä omaan tekemiseensä, olla rehellinen itselleen ja muille sekä nauraa aina jos ketuttaa.
Se auttaa, ja paljon.
Kaiken tän mua on auttanut selvittämään mun inspiraation lähteet, ystävät, perhe, vastoinkäymiset sekä mun rakkaimmat idolit mummu ja vaari.

Uskon, että kukaan ei tiedä oikeasti mitä ne tekee. On vaan päätettävä mitä haluaa elämältä ja ottaa selvää miten joku, joka siellä on jo valmiiksi on päässyt sinne. Sitten on vaan alettava rakentamaan hiljalleen polkua kohti määränpäätä, eikä saa lannistua helpolla.
Mutta loppujenlopuksi kaikki vaan ajelehtii vailla varmuutta mistään.
Mutta vain on iloita jokaisesta ilosta täysin rinnoin.

Ja sillä välin, voi tehdä sitä mikä tekee onnelliseksi tällä hetkellä. Juoda skumppaa, matkustaa, olla mukana hyvätekeväisyydessä, tanssia, unelmoida, ja toetuttaa unelmia, käydä ihanien ihmisten kanssa kahvilla ja hymyillä elämälle, antaa anteeksi, rakastua ja surra, koska loppujen lopuksi ne pienet hetket on niitä mistä onnellinen elämä rakentuu. Kill them with kindness I say, and I believe it works.

//Often, I got asked how come I had the courage to move not only another city but totally different countries to live in. I always answer, that the real thing is, I have traveller's heart. I am girl without roots. I have been always this kind of kind person who does not like to fit in, but take my own paths and see where they go and meanwhile give zero fucks about strangers opinions.

The reason what also got me thinking  this kind of things was the moment when I really stopped to wonder what is the meaning of life. For me, it is pretty clear: to be happy. But the real question is, how to be happy afterall?

The way how I got my self-confidence, independency and happiness lies behind the fact how I am able to and how I am seeking to take myself and how I get so inspired to something. I don't care what other people think of me as far as I am happy about my choices. I am not shaken by fear or fear of mistakes. I don't give a chance of fears to control my life. I believe the biggest grow happens outside of our own comfort zone, and I remember to be grateful about everything and everyone I have in my life. And I also try to remember to tell them it many times.  

Maybe the biggest founding that I have discovered during my universite time, here in abroad, beside all the economic facts, is the thing how I have found out that not all people are evil, but there are so much goodness in the world. To be honest with you I didn't tend to believe it beforehand.

I think envy is something you should forget. When you are facing some kind of enviness from the people just, try to be kind to them. Kill them with kindness, and try to understand them. If you will throw a stone to every barking dog, you are never going to reach your goals. Isn't it like that?  Just be honest to yourself and others and laugh at it. It will help, believe me.
Despite all the great things I have learned from my inspiration persons, my friends, family and all the struggles the greatest thanks belongs to my biggest inpsiration my nana and grandpa.

I believe nobody knows what they are doing. Just decide something, find someone who is already there and go and figure out how they got there. In the end we all create our own paths, and meanwhile just do what makes you happy. Dance, drink Champagne, laugh, forgive, joy, travel,  fall in love, and cry. Because afterall, those small moments are everything that matters, aren't they?

ps. oletteko koskaan miettineet minkälainen ääni sillä ihmisellä on joka lukee teille juttuja päänsisällä. Like who the fuck are you my third person or something omg go away you creepy! //have you ever stop to wonder what kind of voice have your consciusness? like who are you my third person go away you creepy voice :DDDDDDDDDDD

Stooped down and out, you got me beggin for thread

Tsau beibet!

Tiedättekö millon tietää virolaistuneensa lopullisesti? Kun kesken luennon on ihan pakko lähteä kauppaan ostamaan kasukasta. Se on niin hyvää! Tää virolainen perinneruoka on kerroksissa ja sisältää muunmuassa punajuurta, silliä, majoneesia, kananmunaa, porkkanaa ja muita hyviä täytteitä. Kesällä töissä yks muidu esitteli tän ruan mulle ja sen jälkeen oon jäänyt kyllä koukkuun lopullisesti.

Eilen käytiin Veen kanssa kattomassa leffoissa joku kolme tuntinen leffa. Se oli aika speissi elokuva. 
Sen jälkeen yritin pakata, pakata, ja pakata, mutta englantiin pakkaamisesta ei tuu kyllä yhtään mitään. Oon huomannut, että kun mua stressaa se kohdistuu ihan ihmeellisiin asioihin (viimeksi vuosi sitten puhuttiin siitä astiakaappi syndroomasta ehheh) 
ja tällä kertaa pakkaus ei onnistu millään.

Tänään sain kauniin viestin, missä kerrottiin meidän suunnitelmista disneyprinssin kanssa englannissa. Koska olen yrittänyt vältellä asiaa, etten kerkeisi stressata ylimääräistä, en ole antanut juuta enkä jaata mihinkään plääneihin. Viime viikolla näin lyhyen snapchatin meidän hotellista, joka näytti aika luksuselta ja tänään sain lähemmän kuvauksen siitä mitä kaikkea me tullaan tekemään. 
Sen viestin mukana tuli myös, ei pelkästään koko hyönteiskunta vaan koko eläinkunta mun sisuksiin.
Jännää.

Ei vietetä kaikkee aikaa lontoossa, vaan mennään käymään norwichissakin. Jos mustatte, tää on se sama pienehkö kaupunki josta herra engapori oli aikoinaan kotoisin.
Voitteko uskoa tätä? Mä en voi.
Olen miettinyt pitäisikö laittaa jotain viestiä, koska yleensä kohtalolla on tapana järjestää mut hyvin ihmeellisiin tilanteisiin, ja mä en nyt ihan välttämättä halua törmätä siihen sunnuntai aamuna jossain kahvilassa sydänlasit silmillä ja kahvi toisessa kädessä sanoen, että kappas täällä sitä vaan ollaan. 

Mitäs muuta,
Vee sanoi mua tässä pari päivää sitten ihan out of nowhere Lana Del Rey:n näköiseksi.
Mä hykertelin onnesta, ja aloin miettiä päteeköhän sama sanonta musiikkin kun koiriinkin.
Kyl te tiiätte, et omistajat rupee näyttää koiriltaan tarpeeks kauan ne omistettuaan.
hahha.

Lisäksi niinku aikasemmin kerroin, tunnen tosi hyvin mun kropan ja hormonit.
Viime viikolla oli aika jolloin olin syvästi rakastunut, Hans Välimäkeen (sallan mielestä hansi muistuttaa kolnkkua), mun entiseen työ kaveriin joka näyttää ihan Aku Hirviniemeltä, Aku Hirviniemeen, Ja Julianiin. Basic.
Tässä tais olla tärkeimmät.

Kuka tulee pakkaan mun laukun?