sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

T H A N K Y O U S T O L E N K I S S E S

  En voi uskoa, että oon missannu 700 postauksen rajapyykin!! On aika sanoa kiitos ja kumartaa, kaikille teille jotka ootte olleet mun matkassa nämä melkein viisi vuotta! Se on ollut pitkä ja hauska vuoristorata. Kiitos, että olette kasvaneet mun kanssa ja olleet mukana siinä kuinka musta on tullut se ihminen joka mä oon tänään :> Kiitos! <3

I absolutely can not believe I missed out the 700 post here in my blog! But still it is never too late to say thank you for all who have been on this incredible journey with me through these almost 5 years! Thank you for growing up with me and sticking with me through the formation of the person who I am today. Cheers and love <3



                                                               INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

I thank you 'Cause you made me hustle I thank you, I wanna thank you 'cause you made me hustle









Tää viikonloppu on ollut iloa täynnä. On ollut juttelua, yhteisiä lounaita, ja get-togethereitä. Ystäviä, naurua, kahvia, hyvää safkaa, gymiä ja Felixin residental evil (????:D) peliä. Näitä lisää kiitos! <3
//Have had such an amazing weekend. I am just speechless <3 


                                                      INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK

perjantai 10. maaliskuuta 2017

G E T T I N G T H I N G S C L E A R -work hard or work smart- the pareto principle


Viime aikoina elämä on laittanut mut tosi useasti tilanteeseen jossa on pitänyt puntaroida omaa identiteettiä, panosta, moraalia, kärsivällisyyttä ja etiikkaa.
Oon myös viime aikoina pohtinut todella paljon sitä onko kaikki asiat aina sellaisia joiden takia kannattaa taistella.
Useasti olis helpompi vaan kohauttaa olkia ja olla piittamatta mistään mitään.
Korkata keski-olut viikonloppuna ja syödä lenkkimakkaraa paketista.
Tämä postaus ei tosiaan koske mitään yksittäistä tapausta, vaan niinku sanoin, oon miettiny näitä asioita tosi paljon isompina konsepteina, joten ajattelin jakaa mun ajatuksia.
//Past few weeks life has been constantly putting me into places where I have had to contemplate my own identity, workload, morals, patience and ethics. I have also thought a lot which are the things that are matter fight over. Often, it would be so much easier just not to care. Stop using brains and go with the crowd without thinking any further.

Ensinnäkin, mä oon tosi paljon kelannut eroja WORK HARD ja WORK SMART konseptien välillä. Jos jotain otin mukaan mun edellisestä yliopistosta oli tuo work smart ajatus. Onko järkeä esimekiksi istua kuuntelemassa asioita, jotka ei merkitse sulle mitään, vaan sen takia, että haluat olla "hyvä ihminen". On eri asia olla laiska, kun keskittyä ja antaa kaikkensa niihin asioihin jotka on sulle tärkeitä ja vie sua eteempäin elämässä. Tämä ei ota sitä faktaa pois, että aina ei voi kuitenkaan tehdä pelkästään sitä mitä itse haluaa, vaan esimerkiksi tiimissä pitää ajatella koko tiimin parasta. Ei vaan sitä miten itse asiasta pääsee helpoimmalla. Tuskin kukaan haluaa olla se "sluiba" ryhmässä tietentahtoin ilman mitään hyvää perustetta?
First of all, I have thought a lot the differences between working hard and working smart. If I learned something from my previous university degree, was the concept of working smart. For instance, is there any use for it hours and hours listening something that does not matter to you or takes you anywhere in your life just for the sake of being accepted or a good person? There is a huge difference between being lazy and being focused on those issues that matter you the most and take you further in your life. However, this does not take the fact away that you can not always do whatever you want and what is easiest for you. For instance, working in a team, you have to think about the team. Not only yourself. No one wants to be the "lazy" in a team, without any given reason, right?

Kuinka tärkeetä on keskittyä siihen 20 prosenttiin joka on oikeasti sulle tärkeää. On typerää tehdä asioita pelkästään "sääntöjen" mukaan, pilkulleen kirjasta lukien jos siinä mitä teet ei ole mitään järkeä. Mun mielestä elämässä, kommunikaatiossa, kaikessa on järkevää olla yhteisiä sovittuja asioita ns. sääntöjä jotka helpottaa elämää. Mutta niiden täytyy olla joustavia ja koko ajan päivitettyä. Omien mielipiteiden takana seisominen on tärkeetä. On tärkeetä, ettei kesken asian käännä takkia. Mielipiteitä saa ja mun mielestä pitää muuttaa, se on fiksua jos huomaa olevansa väärässä. Mutta senkin voi tehdä niin monella tavalla.


Otetaan kuvitteellinen keissi.
On esimerkiksi tyhmää kopioida käsin paperille uutista joka pitää toimittaa kolmannelle henkilölle, vaan siksi että hän voisi sen lukea koska ei omista tietokonetta. Mutta koska perinteisesti aina on uutiset kopioitu käsin, (koska ennen ei printtereitä ollu) tehdään niin myös tänään.
Se on sääntö, ja vaikka mulla on tietotaito jotta voisin tulostaa sen uutisen ja viedä sen kolmannelle henkilölle, mun pitää se kirjoittaa koska näin on aina tehty.
Tottakai, jos printtaan sen on vaara, että kaikki sivut ei ehkä tulostu. On vaara että mä en tunne printteriä niin hyvin kun omia käsiäni.
Mutta oonko mä valmis ottamaan sen riski, jotta multa säästyisi tunti tekemään järkevämpiä asioita kuin copy/pasteemaan tätä uutista käsin?
Esimerkki on alkeellinen, mutta kuvaa mun mielestä ongelmaa hyvin.
Miksi me ollaan aina niin vastaan muutoksia vaikka ne takais meille paremman lopputuloksen?
Koska ihminen on luotu pelkäämään muutosta.
Let's use our imagination to illustrate the issue. 
For instance, there is no reason for copying manually by hand a news article from the internet to your friend who does not have a computer, just because, it has been done in that way the past eighty years. 
There are printers, but you will do it manually because it has been always done it that way.
Pure crazyness!
Of course, there might occur some error when printing. Maybe there is missing something.
But if it works you will save time loads.
The same in life.
Why we are so negative about the change even though it would lead us to the better outcome?

Because human was made to fear the change. 

Toinen asia jota oon miettinyt on se, kuinka paljon asioita ihmiset tekee turhaan, väärin vaan sen takia, ettei kukaan uskalla sanoa asioita ääneen. On helppo olla hiljaa tai puhua seläntakana koska kukaan ei halua olla "vastarannan" kiiski. Mä olen kunnon vastarannankiiski. Mä oon oppinut ajattelemaan tosi kriittisesti, ei välttämättä aina hyvä juttu, mutta toisinaan myös tosi tuottava. On paljon helpompi olla people pleaser, ja löytää vaihtoehtoisia ratkaisua, sen sijaan että tekisi oikeasti fiksusti asiat. Vastarannankiiski voi olla myös kohteliaasti, eikä se ole sama asia kun töykeä. Myös people pleaser voi olla vaikea rooli. Kun miellyttää yhtä, väkisin kääntää selkänsä jossain tapauksissä toisille. Loppujen lopuksi, haluanko mä seistä konseption takana johon itse uskon, vai niiden takana joihin joku muu uskoo ja mä tuen vaan sen takia koska se on mukavampi tie TÄLLÄ HETKELLÄ. Joka tuokin mun seuraavaan pointtiin.
The second thing I have consumed my brain cells is how many things people are doing things wrong just because nobody wants to say anything. It is so much easier just keep quiet and do whatever are the orders, even though it would be against the morals. There are really many people who are too afraid or too lazy to take the first step and come out. Nobody wants to be labeled as a "difficult" person. It is easier to be the people pleaser than issue solver. Being able to rule things does not mean you have to be rude. Being people pleaser does not guarantee your responsibility to go away. Now ask yourself. Are those views you support really ones YOU are able to stand behind in a long-term?

Mikä on hyväksyttyä ja sallittua elämässä, jos yrittää tavoitella päämäärää. Onko voittaja joka on käyttänyt korruptiota, lahjontaa, mielistelyä, dopingia, roideja etc. yhtä hyvä voittaja kun se joka on raatanut "perinteisimmillä" ei "vilppi" keinoilla voittoon? Mun mielipiteen varmaan kaikki tietää korruptiosta, mutta loppujen lopuksi jos suurinosa kuvitteelisesta ympäröivästä maailmasta pyörii korruptiolla onko se sittenkin tyhmä joka taistelee sitä vastaan? Tää asia kiinnostaa mua aidosti.
This leads me to my next point. Which is allowed in life when trying to reach your goal? Is winner also that one who has used corruption, bribes, pleasing and doping as the good winner as that one who has reached the goal in more "traditional" ways? Everybody knows what I think about corruption. But I can not stop wondering who is the stupid in the situations, where everybody else is corrupted but you want to stick with your morals. This interested me purely.

Vallanhimo ihmisessä on pelottava piirre. Se voi olla kannustava ja motivoima, mutta pelkästään päämääränä pompottelu ja valta on pelottavaa. On vaikeaa yrittää pitää yllä kaikkitietävää-eikoskaan-väärässä-roolia koska kaikki meistä on inhimillisiä. Siksi paljon tärkeempää mun mielestä onkin oppia kuuntelemaan, olla nöyrä ja kantaa vastuu omista teoistaan. Tehdä mitä ikinä, mutta olla valmis perustelemaan ja seisomaan omien päätöksien takana. Se on mun mielestä jotain joka kantaa pitkälle suuremmalla aikavälillä.
The desire for power is the scary feature in a human. That sense can be motivating, but power craves only as the matter of wanting to boss other people is scary and stupid. It is very difficult for people to hold up this "I know everything" theme above them. We are all humans. We all make mistakes, and we learn from them. It is much more important to be humble, open-minded and takes responsibility for your own actions. DO whatever, but be ready and able to an argument about those ideas. I think this is something which will give you solutions in a long-term

Mulla on paljon opittavaa vielä siinä, ettei kaikkia asioita tarvi aina ottaa niin sydämen kautta. Vaan ehkä ne 20% prosenttia on sellaisia joiden takia kannattaa taistella, itkeä, huutaa ja nähdä vaivaa. Se miten erottaa se 20 prosenttia siitä 80 onkin sitten ihan eri tarina.
I have a lot of learning to do in many things. One of the issues is that I do not have to take everything so deeply in my heart and take responsibility from the whole world. Maybe the 20% percent is things that you should be fighting for. Tho share your tears, yells and take them into your heart. How to divide that 20 from the rest 80 is a different story.
                                                         INSTAGRAM // YOUTUBE // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Time To Re-Focus


Hei internet frendit!
Toivon, et teidän sunnuntai on ollut kiva.

Mulla oli tosi kivaa ohjelmaa tälle viikonlopulle, kun näin kahta ystävää. Ne ajat teki mut tosi ilosiks. Muuten olen nukkunut vähän huonosti ja ollut emotionaalisesti tosi väsynyt.
Joulusta asti mielessä on pyörinyt asia jos toinenkin.

Mä en ole koskaan ennen kokenut sitä kun elämältä ja omalta identiteetiltä lähtee kokonaan pohja.
On ollut kriisiä jos toistakin tässä vuoden aikana, mutta oon kuin oonkin positiivisuuden kautta rokannut menemään. En aina kamalan hyvin, mutta parhaani mukaan.
Olen nauranut, itkenyt, hyvästellyt ja muistellut asioita.
Olen miettinyt asioita lakkaamatta, heräillyt öisin ja siirtänyt niitä pois mielestä.
Sitten toisinaan on mennyt päiviä, ettei asiat ole pyörineet mielessä ollenkaan ja ne ovat olleet ilon hetkiä :)

Kun joutuu yhtäkkiä  rakentamaan koko elämän uusiksi sellaisen asian takia, jota on rakentanut koko elämänsä on luonnollista olla "vähän" hukassa.
Sen takia en myöskään ole kirjoittanut tänne niin paljon kun ennen.

Mä kirjoitan tätä ensisijaisesti itselleni, ja niille hunajakilppareille jotka on tukenut mua ja jatkaa mun tukemista. Stolen kisses on aina ollut paikka meidän yhteiselle positiiviselle jengille.

Jouluna kuitenkin tajusin niin konkreettisesti miten mä en voi ollenkaan hallita ketä tätä lukee.
Olen kuitenkin päättännyt jatkaa tän kirjoittamista niinkuin aina ennenkin,
koska comeon, ei sellaisten asioiden saa antaa häiritä omaa elämää.
Varsinkaan, jos se on häirinny jo kymmeniä vuosia niin monta muuta osa-aluetta.
Stolen kissesiä, ja muita mun sosiaalisia medioita ei kukaan voi multa viedä,
koska meidän hunajakilppari perhe on ollut tiivis vuodesta 2011 ;)

Kävin treenamassa viikonlopun aikana kolme tuntia, ja nyt on hauikset ja selkä aika pumpissa :-)
Meillä oli ensin kisatreenit ja salin edestä tallutellessä otin extempore matkan vähän pumppaileen vielä gymille.
Kannatti, oli tosi hyvä treeni.
Kuuntelin Junoa, Kymppilinjaa ja päätin etten lue enää ilta-sanomia tai ilta-lehteä.
Aina kun avaan sivut mietin, että tää ihmiskunta on kyllä niin pulassa.
On puukkotappelua ja räihnöitä. Siitä ajatuksilla on lyhyt matka afrikan köyhiin slummeihin, siihen miksi ihmiset pettää parisuhteissa, miksi käytännössä naimissa olevat tekstailevat sinkuille, miksi korkealla oleva henkilö ei osaa katsoa silmiin, miksi korruptiota on joka puolella, miksi vielä vuonna 2017 on niin vaikeaa ymmärtää että nainen saattaa tietää toista enemmän jostakin asiasta, miksi joillekkin ihmisille valta on niin tärkeä, mikseivät ihmiset kommunikoi jne.

Ens viikko tulee olemaan tosi emotionaalisesti raskas, enkä millään haluaisi mennä nukkumaan ettei se koittaisi. Oon tällä viikolla miettinyt tosi paljon välittämistä ja mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä konseptina. Kun suurimman osan viettää ulkopuolella omalta mukavuusalueelta alkaa väkisinkin kelailla, että onko se nyt ihan kannattavaa.
Ei jaksais "vapaa-ajalla" tehdä sitä yhtään enempää.
No jvg:n VIISAIN sanoin (:-D) Huominen on huomenna.
Tänään on kuitenkin aika lopettaa ottaminen kaikki niin syvälle sydämmeen ja nauraa vähän.

ps. haluan sen koiran vieläkin. En saa sitä pois mielestä

//Hey my dear internet friends! I hope all is good with you and you have enjoyed your day so far. I had such a blast during this weekend seeing two of my friends going to competition trains and gym. Otherwise, I have been emotionally exhausted. It is gonna be a rough week and I am not ready it to come, so I don't want to go to sleep. Since Christmas, there has been going on loads in my head.  I have never felt before the feeling when your whole life has to be rebuilt again. Like all those things that have been present in your life since day one are not so stable anymore, it is needless to say that you get a bit lost. However, the whole year I have been doing as good as I have been able to. With positivity, it all has happened. I have been laughing out loud, I have been crying. I have been missing. And then some days, I have simply been not thinking about those things at all -oh happy days. During Christmas time I understood so well that I can not control at all who read this. From the very beginning, this place had been a mecca for positivity, and those who support me. To get together and have a good time. During the things happened on Christmas I have to hold my horses back a bit. However, I do not want something to control me, and I won't let it do that. This is something I will never let anyone take away from me; my dear internet family. I also made decisions not to read the certain news anymore, cause they make me so under the weather and contemplate the whole world. Reading about nasty news, there is so short area to thoughts like; why there is so much corruption, why there are still people without food, why there are still people who think a woman can never be right, why people are cheating etc.  I have also contemplated the concept of "coming out of a comfort zone" where goes the line when you can say it is enough? maybe when you spend most of the time outside of it? Today however, is time stop caring so much about everything, and have a bit laugh.

ps. I want that dog still. I can not stop thinking about him.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

When l i f e pushes you down,




..r e m e m b e r   t o  b e   g r a t e f u l !

Today while curling my hair I got this overwhelming feeling of gratefulness toward all the things that nobody can take away from me. Like we all have, all those experiences, laughs, accomplishments and moments with your family and friends.
Also, during last half a year there have been several people to come and said to me how lucky I am to be able to flourish as the person who I am, regarding the pressure that comes from outside.
I am so damn happy and grateful all my new incredibly warm-hearted, intelligent friends from all over the world, from Africa to Pakistan to Turkey, all way Baltics and Scandinavia.
I am incredibly lucky to be able to speak and write English.
I am so lucky to be able to have the camera and video editor to share my everyday thoughts with you guys, to have a thing that I can grab any moment I want and call from anywhere in the world.
I am lucky to have place to stay.
food which nourish.
Education system that teaches.
Body that works, and that I have worked so hard on.
My personality.
And the ideas I carry in my cultural baggage, wherever I go.

These are the things, if everything will collapse, in any case, no one can take away from me.
Let's be grateful for those. 

Tänään kun kiharsin mun tukkaa, sain tän ylitsepääsemättömän tunteen siitä, mitä kaikkia asioita mulla on joita kukaan ei voi ottaa pois.
Niinkuin kaikki ne kokemukset mitä olen kokenut yksin, ystävien ja perheen kanssa.
Kaikki naurut, ja kauniit hetket.
Saavutukset, oman mukavuusalueelta ulostulemiset.
Se, että mä saan olla oma itseni, eikä mun tarvitse pelätä henkeni edestä sen takia.
Mä olen niin kiitollinen kaikista niistä älykkäistä ihmisitä, joista on tullut osa mun elämää viime aikoina. Koko puolelta maailmaa, Pakistanista, Afrikasta, Turkista Balttian maista... 
Mä olen onnekas, että mulla on kyky puhua Englantia, ja kirjoittaa sitä.
Mä olen niin kiitollinen mun kamerasta ja siitä, että sen avulla voin jakaa mun elämää teidän kanssa.
Siitä, että mulla on paikka missä nukkua.
Ruokaa mikä ravitsee mut.
Koulu joka opettaa.
Kroppa jonka toimii, ja jonka takia olen tehnyt paljon töitä.
Mun persoonallisuus.
Ja se kulttuuri pakkaus mikä mulla on messissä minne ikinä menenkin.
Mä olen lyhyen aika välin sisään kuullut tosi monesti kuinka kadehdittavaa on, että mä voin olla oma itseni mahdollisista painesta huolimatta. Se ei ole kaikille mahdollista.

Nää on ne asiat jotka pysyy mun matkassa, vaikka kaikki muu katoaisi, eikä kukaan voi ottaa niitä multa pois.
Muistetaan olla kiitollisia niistä.