tiistai 28. heinäkuuta 2015

Your body is a forest —thick canopies of maple trees and sweet scented wildflowers sprouting in the underwood. You will grow back, over and over, no matter how badly you are devastated



Hei.
Tänään on ollut ihana päivä.
Ei ole ollut matkaa avaruuteen tai päivää linnanmäellä. On ollut ihan tuiki tavallinen päivä, ja ehkä juuri siksi se tuntuikin erityisen kivalta.
Kävin treenaamassa kolmesta treeneistä sen mieleisemmän.
Mulla oli sunnuntaina ja maanantaina vähän ongelmia jäätävän pääkivun kanssa kesken treenin.
Sellanen pääkipu, että tuntuu kuin päissään oisi; ei nää eteen, ahdistaa, oksettaa ja pyörryttää.
Eli perus bensalenkkarin perjantai ilta.
Ero on vaan siinä, että bensiksen ei tarvi treenata, joka on siis ihan jees tila tässä tapauksessa.
Oli niin kauheet ilman muutokset, että meinasi taju lähteä, joten jännitin vähän jatkuuko sama meno tänään.
Ei jatkunut, ja sain nauttia treenistä ihan täysillä.
Joten varmistin pääkivut sitten päällä seisonnalla treenin päätteeksi.
KÄKÄKÄKÄ






Treenin jälkeen kävin saunassa ja oli ihan pakko ikuistaa nää mahtavat flipflopit, joita kaikki pitää salilla sisätiloissa. Mulle ei ole vielä ilmennyt mikä näiden virka on, mutta nää päällähän siis käydään myös suihkussa, sekä saunassa joten olihan sellaiset myös itselle pakko saada.
:-D
Virolaiset on hassua, ei meillä vaan kokkolassa...

Mulla oli vähän suunnitelmissa lähteä rannalle pyörähtämään ennen kandin kirjoittamista, mutta oon kuullut villiä huhua, että on ollut huono kesä. Mä olen ollut niin paljon menossa, etten ole pahemmin kiinnittänyt huomiota siihen sataako ulkona räntää, vai ei koska tukka putkella ollaan joka tapauksessa menty. Tänään kuitenkin mäkin sain todistaa huonon kesän antimia, koska en päässyt rantsulle. Sen sijaan kirjoittelin sitä kandia ja skypetin maailman parhaimman persoonan kanssa eli Salde saltsu m piet. kanssa.

Sitten söin myös super hyvää ruokaa. Kuka sanoi, että terveellinen ruoka ei voi maistua hyvältä?
En tiedä, mutta nyt menen katsomaan uutta päivää jossa on erityisen jännät paikat.
Vilma on nyt ilmeisesti kadonnut ja viime jakso päättyi siihen, että vilman kodin ovea koputtelivat poliisi sedät voitteko kuvitella??? AIka jännä puoli tuntinen siis luvassa, herranjestas kerron heti lisää kun mulla on bonus informaatiota!!

Pysykää ihanina, ootte takuuvarmasti maailman parhaat hunajakilpparit
pusuhalipusuhalipusuhalu xoxoxo gossip girl eiku tara tartsi t kolppis!


                                    INSTAGRAM // LOOKBOOK // TWITTER // SURVEY

maanantai 27. heinäkuuta 2015

As long as we don't die, this is gonna be one hell of a story

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Sami Koskimaa // All photos by Sami Koskimaa

TSAU!
On niin paljon informaatiota, kuvia ja kaikkea kivaa menossa, etten oikeen tiedä mistä alottaisi. 
Ensi viikolla saatte nähdä jotain todella jännää, josta oon niin onnellinen, etten meinaaa pysyä housuissani! 
Dream come true!

Aloitetaan vaikka viime viikoista.
Viime viikko oli sellasita vuoristorataa, etten kerennyt edes käsiä heittää ilmaan.
Viikko meni vaunusta kiinni pitäen ja aina korkeimmalla kohdalla kiljuen.
Yksi koreo tuli valmiiksi, oli budjetteja ja markkinointia, päiviä toimistolla, uusi treeni ja ruokavalio ohjelman kokeilu.

Treenaan tällä hetkellä todella erilailla johon olen tottunut. 
Ja voin kertoa, että se myös tuntuu.
Tehokkaalta nimittäin.
En ole vielä kertaakaan päässyt mun circuit treeniä loppuun, ettei lerva ole meinannut lentää :-D
Tänään oli pakko käydä jo roskiksen luona (tosin turhaan), mutta palasin häntä koipien välissä takaisin, tekemään viimeiset kierrokset.
Mua niin naurattaa kun sitä harjoitus ohjelmaa katsoo paperilla, se on ihan piece of cake, mutta auta armias kun sitä alkaa tekemään, mä voin tuntea kuinka rasva palaa.
Odotan innolla, että tuloksia alkaa näkymään, vaikka sehän tottakai vie aikaa.

Myös ruokavalioa kokeiltiin, ja lopulta PT:n kanssa löydettiin mulle sopiva, ja se kyllä
helpotti stressiä toden teolla.
Pekka on tosi symppis ja ymmärtäväinen PT, voin suositella kyllä lämpimästi kenelle vaan parempaa kuntoa hipovalle tahansa. 

Viime viikolla balanssi ei ollut oikeen noiden safkaamisten kanssa  kohdillaan, mutta nyt taas tunnen itseni täysin itsekseni, ja oli ihana aloittaa viikko hyvillä fiiliksillä.
Tuli taas kantapään kautta todistettua, että kaikki vaan on niin yhteydessä kaikkeen.
Piti oikeen ottaa sellainen oma zen hetki, lukea vanhoja postauksia ja muistaa taas, että pitää ajatella asioita pitkällä tähtäimellä, ja ottaa asiat huumorin kannalta.

On vieläkin vähän vaikea uskoa tätä kaikkea todeksi.
Oon tosi kiitollinen kaikista näistä projekteista joihin mulle on viime aikoina tullut mahdollisuus.
Jos joku olisi sanonut mulle puoli vuotta sitten jouluna, että oot lähdössä yhdeksän kuukauden päästä  kanadaan edustamaan suomea Miss Globe kisoihin, olisin luultavasti virolaisittain tokaissut
Kas sa oled hull?

jos haluatte seurata mun elämää lähemmin se onnistuu instagramissa, sinne päivittelen useammin kun blogsuun, ja uskon että Canadassakin se portaali on paljon helpompi seurata. Sieltä mut voi löytää nimellä tara_who 

//I have so many things to tell you about I do not know even where to start!
There is something so exciting coming up next week, that is real dream come true for me. 
Last week was real rollacoaster ride, oh dear it truly was!
Now everything has come back to my balance area which I found more than delightful.
All in all, it is still very hard to believe that everything is really happening.
I am so happy and grateful!


Haluatko yhteistyöhön kanssani? ota yhteyttä kolppanen@hotmail.com niin keskustellaan lisää
//Do you want to do co-operation with me? send email kolppanen@hotmail.com and let's see what we can do.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015


Idle hands are the devils playthings


Huh olipas viikko!
Tähän viikkoon on mahtunut päiviä toimistolla, treenausta, koreografiointia (Jee tuli yksi esitys melkein valmiiksi) sekä thesiksen kirjoittamista.

Siinä sivussa kävin katsomassa Magic Mike XXL leffan (hehhe oli todellakin xxl....) ja paper townssin. Nyt on sunnuntai, makaan sohvalla kahvi kupin kanssa ja kohta lähden lähikauppaan ja myöhemmin ajattelin kirjoittaa vähän thesistä.
Nauttikaa sunnuntaista!

//Weekend was more than welcome on this time.
I got one chroeography almost ready, I wrote my thesis and had full days in office.
Meanwhile I went to see magic mike and papertowns in movies and drank coffee.
Enjoy you Sunday Folks!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Feeling gratitude and not expressing it is like wrapping a present and not giving it

because I am happyy


Tiiättekö mikä on ehkä maailman pelottavin asia?
Maailman pelottavin asia ei ole lähteä Canadaan edustamaan Suomea Miss Globe kisoihin, vaan maailman pelottavin asia on tilata käyntikortteja. 

kyllä, luitte oikein.
Tilasin niitä varmasti ainakin 45 minuuttia, koska pelkäsin että kirjoitin nimeni kohdalle vahingossa suppo taalasmaa. Korteissa pitäsi olla kaikki kunnossa, mutta olen myös henkisesti varautunut siihen, että kun avaan paketin niissä lukee Suppo Taalasmaa.

Suppo Taalasmaa on ihan okei.
Ei se niin kuoleman vakavaa ole, nopeastihan sen saa korjattua.
Nimittäin vaihtamalla nimeä.

no viiiitsivitsi.

Ihanan Miriamin kanssa

Okei, ei ollut tähän hätään mitään ylempää keski-ihanaa vitsiä, mutta antakaa anteeksi.
Olen painanut tällä viikolla seitsämänä päivänä duunia.
Mutta on ollut tosi antoisa, ihana ja opettava viikko taas.

En muuten koskaan juonut sitä kuohuvaa, koska kerkesin nukahtaa ennenkun pääsin skumppiin asti.

Mutta käytiin tosi kivalla porukalla safkaamassa troikassa lauantaina kuvausten päätteeksi (mukana mm oli pääsponsorini Plastiikka kirurgia Fin-Est iltä super mukavia ihmisiä, sekä paljon muita uusia mukavia tuttavuuksia) 
Kauhean myöhään ei kuitenkaan kukuttu, koska sunnuntai aamulla oli aikaiset treenit + kuvaukset.




Tässä vähän behind the scene matskua menneiltä kuvauksilta.
Lauantaina päivä meni siis kuvatessa Miss Finest bikini, iltapuku sekä erilaisia mekkoja muutamassa lokaatiossa tallinnassa , ja sunnuntaina oli mun uuden superin suomalaisen PT:n Pekka Raution (Proteus Fitness) treenit, sekä video, että perinteiset kuvaukset. Kuvattiin myös samalla tanssivideoita, joka oli ihan superia sekin.

Kannustusjoukot kolmen tunnin treeneille oli hyvät, ja nautin kyllä treenin jokaisesta hetkestä.
Odotan innolla jo tiistaita, että pääsen toteuttamaan ruokavaliota ja treeni ohjelmaa.
Tänään sain luvan kanssa syödä vielä viimeisen kerran vapaasti, ja huomenna alan jo pikkuhiljaa siirtymään ruokavalioon. Mitään suuria muutoksia tai yllätyksiä ei ruokavalioon tullut, vaan kaikki ruat oli ennestään tuttuja onneksi (-: 


Lupaan laittaa teillekkin kuvia kun saan luvan niitä täälläkin julkaista :)! 
Niitä on nimittäin paljon ;) 
On taas luvassa paljon kivoja juttuja, joista olen aidosti innoissani.

MAHTAVAA VIIKKOA!


//Whole weekend was full filled with (dance) video filming, Miss Finest photoshootings and gym sessions with my new cool pt. There is a lot more coming still and looking forward to it. Had such amazing week, harsh, but so great and rewarding. Here is some behind the scenes photos attached :)

                                       INSTAGRAM // LOOKBOOK // TWITTER // SURVEY

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Love who loves you back // Onni suosii tekijöitä


*Mun pää reagoi tosi helposti ilman muutoksiin. Esimerkiksi aina kun sade tulee ja varsinkin ukkosten kohdalla mun pää kertoo siitä puoli päivää ennen. Useimmat ihmiset ei usko mua kun kerron tästä, vaan ne pitää mua samaanina suoraan pohojosesta. Mutta en oo yhtään ihmistä tavannu, joka ei ole myöntänyt mulle jälkeen päin, että oikeassa olit sieltä se matalapaine tuli ;D Päänsärky ei ole maailmanloppu, vaan sen kanssa pystyy hyvin toimia, mutta se tuntuu erilaiselta kun muu päänsärky. Myös kun viimein ukkonen puhkeaa tai alkaa satamaan, päänsärky helpottaa ja kroppa rentoutuu, sen pitää olla yksi maailman parhain tunne!
//My head is really sensitive when it comes to weather. For example, most of the times when rain is coming, or some heavy storm, my head is telling about it by aching half a day before. When I tell this to  people, they do not tend to  believe me. But I have never met anyone who would not admit that I was right, after the rain came ;) When the storm, or rain finally comes the head ache goes away as well, and my whole body feels more relaxed.   

*Josta Tulikin mieleen että mulla on ydinjoukko jonka apua käytän mitä tulee vaatteenosto valintoihin. Siihen kuuluu Salde sekä Isi. Kyllä luitte oikeen.
//When I need help with deciding which clothes I will buy, there are two persons who always know the answer: my dad and Salde. Yes you read right.

*Nuorena myös kärsin migreeni kohtauksista, jotka sisälsi näköhäiriötä, serkku pojille norjaan soittelua ja jäätävää pääkipua. Oon siis nuoresta tytöstä asti kantanut mukanani päänsärky lääkkeitä, enkä voi lähteä edes kauppaan ilman niitä, ja mulle on myös tän takia tosi tärkeetä nukkua ja syödä säännöllisesti, koska muuten riski saada migreenikohtaus on suurempi. Tällä hetkellä oon onnistunut elämään niin säännöllisesti, etten muita millon viimeksi olen ottanut päänsärky lääkettä. Kiitos isille näistä samaani-pää geeneistä ;D
//When I was younger I used to get this migraine moments. I got visual disturbance, I got horrible head ache and sometimes  I vomited too. Ever since, I had to carry the headache medicine with me, and this is also reason why it is so  important for me to have regular eating/sleeping schedule in my life. Thank you dad for these head -genes ;D


*Ensi syksylle mulla on nopeasti laskettuna viisi isoa projektia joista kolme liittyy tanssimiseen.
Mulle on myös tarjottu oman nykytanssi ryhmän vetoa täällä virossa, josta olen hyvin otettu.
Nyt on siis väistämättä kaikkea kivaa luvassa, ja kuten aina kaikki menee päällekkäin joten
mulla on suuria valintoja edessä :) Haluaisin kovasti olla kaikessa mukana, mutta koska toistaiseksi
teleporttausta eikä taran -monistamista ole keksitty pitää jostain karsia.
//To next summer I have had quickly to added up, five big projects that I am attending. Three of them are about dancing. I got also asked to start my own regular contemporary dance classes in Tallinn, which I was really honored. So many nice things coming and at the same time as always! This means that I have many big decisions to do. 

*Tykkään tehdä johtamispäätöksiä, tai olla johdossa. Oman elämän päätöksien tekemistä välttelen.
// I love to do management (board) decisions. When doing decisions about my own life, it is much harder.

*Viime viikon naistenlehden kuvaukset meni tosi hyvin, ja näin jo vähän koevedoksia ja tykkäsin niistä todella. Oli ilo työskennellä ammattitaitoisen kuvaajan kanssa!
//Last week's magazine photoshootings was so nice. I saw couple of the pictures and I like them sooo much. It was nice to work with an excellent photographer.

*Tällä viikolla on kahdet koko päivän vievät perinteiset kuvaukset + videokuvaukset (jeee, lisää Miss Finest juttuja!!), ja sen lisäksi olin 5 päivää markkinointi/budjetti duunia tekemässä. Viikonloppuna olisi ollut vielä kerran missishown veto, mutta mulla meni valitettavasti toiset missikuvaukset päällekäin eikä mua nähdä tällä kertaa lavalla.  Hoidin kevennetyn treeni viikon ja sunnuntaina on luvassa vielä 3 tunnin PT sessio suomesta proteus firmasta saapuvan PT:n kanssa. Saan uuden ruokaohjelman, jota odotan innolla. Torstaina mun työkaveri katsoi mua suu auki ja kysyi, että miten helkkarissa sulla riittää energia ja aika tehdä kaikki. Vastaus oli ja on en tiedä, rakas ystäväni, en tiedä. Meen tukkaputkella sitä sen enempää murehtimatta ;D Kun on kivoja juttuja ei kiirettä edes huomaa!
//On this week I have two full day photo and videoshootings (Miss Finest things, yeah!) Then I was also 5 days doing my marketing/ budget entry job. I suppose to be on the stage once again with my beauty queen sisters, but as I have miss finest photoshootings I unfortunatelly can not make it.  I also did trains and then on Sunday my new proteus personal trainer comes from Finland to train with me 3 whole hours and I will receive my new food plan (I am pretty excited!) On Thursday one of my working mates asked how the heck I managed to find time for all this. My answer is dunno. I just go and don't think about it ;D When you have nice things coming you do not even realize how busy you are. 

*Tällä viikolla oon myös puhunut äitin kanssa paljon puhelimessa. Ne on ihan parhaita puheluita.
Äiti<3
//Also on this week I phoned to my mom many times. Best calls, I love you mom!<3

*Tällä viikolla mun officeen (Joka on muuten taas über cool) oli muuttanut huonekaveri.
Jätkän nimi on Tony ja sillä on kahdeksan jalkaa. Meidän suhde kuitenkaan ei kesänyt pitkään koska Tony lähti omille teilleen, eikä ole sen jälkeen palannut. R.I.P Tony.
//On this week I got new roommate to my office. Guy's name is Tony and he has 8 legs. Our relationship didn't last too long, though since tragically he broke up with me and disappeared. R.I.P Tony.

*Tällä viikolla mun ainut rentoutumishetki oli ripsiteknikolla jossa kävin. Illalla kyllä ajattelin ottaa
lasin kuohuvaa, koska oon melkeen suoriutunut tästä viikosta :-D
// On this week my only relaxing moment was in my flash artist. So I thought I will drink class of champagne today, as I have almost got through from this week.

*Oon täysin koukussa siihen, että katson puhelimesta tai tietokoneelta ohjelmia niin kauan, että nukahdan. En saa unta ilman elektroniikkaa, LOL :-D
//I am addicted to watch some series from my laptop before going to sleep. I can not fall asleep otherwise, can you believe it!

* Odotan kuin kuuta nousevaa meidän elokuun kahdeksas alkavaa kroatian matkaa. Mä oon niin loman tarpeessa, oon monta vuotta odottanut, että pääsen kroatiaan sekä mulla on älytön ikävä mun perhettä. Muutama viikko vielä!!
//Looking so much forward to our family trip to Croatia. I miss my family so much, I need vacation plus I have been waiting to get to Croatia for many years. A few weeks more!!

Nyt sitä skumppaa, rentoutukaa tekin mun puolesta viikonloppuna,
muistakaa nauttia
PUSUJA!
//Now Bring me the champagne!!! Relax and have nice weekend 
KISSES

                                INSTAGRAM // LOOKBOOK // TWITTER // SURVEY

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Until we meet again

Oon aika rankka muidu mitä elämään tuleen.
Jos joku ilmaisee oman negatiivis sävytteisen mielipiteen minusta seläntakana, tai päin naamaa en paljon korvaani letkauta, jokaisella ihmisellä saa olla oma mielipide ja on vapaa sitä ilmaisemaan.

Usein mielipide vaa kertoo paljon ihmisestä itsestään kun kohteesta.
Ei siis paljon itketä.


Yksi juttu tosin itkettää.
Ja ihan toden teolla itkettääkin, sellainen akilleen kantapää se on aina ollut.

Lopetin jonkun aikaa sitten hyvästien sanomisen.
Mun elämään on tullut ja siitä on lähtenyt niin paljon ihmisiä, että niistä saisi pienen pippurisen kylän asutettua.
Pippurisen siksi, koska joka ikinen on ollut niin mahtava ja omanlaisensa persoona, että kylästä tulisi värikäs.

On ollut hetken viipyviä, ja kauemmin olleita.
Sellaisia joista olen ajatellut, että me ei kyllä ainakaan koskaan tutustuta.
Ja niitä joiden kanssa on synkannut heti.
Niitä joiden kanssa ollaan istuttu teatterin portailla viideltä aamuyöllä ja mietitty mikä meni vikaan.
Ja niitä joiden kanssa ollaan painettu pää tyynyyn yhdessä.
On ollut ruskeita ja sinisiä silmiä.
Sanoja ja hiljaisuuksia.
On ollut aamu-usva ja yötön yö.

Ehkä ensimmäinen oikeasti kova paikka oli sillon palata kreikasta suomeen. 
Itkin koko lennon rodokselta ateenaan ja ateenasta helsinkiin. 
Itkin niin että sydämeen sattui ja silmät oli turvoksissa.
Ajatellin, että tästä ei kyllä selvitä.
Sitten meni vuosia ja monia itkuja, ja hyvästejä kunnes toisen kerran oli oikeasti vaikea sanoa hyvästejä Englantiin lähtevälle.

Sitten taas itkettiin ja toden teolla.
Kuuntelin kolme viikkoa taukoamatta daughteria.
Suutuspäissäni uhosin puhelimeen englanniksi, etten koskaan enää tutustu uusiin ihmisiin tai sano hyvästejä.
Jälkimmäisen pystyin pitämään.

Hyvästien sanominen ei ole pelkästään surullista, mutta se on myös vaikeaa.
Jos joku asia pitäisi mainita mitä en osaa, se varmasti olisi biljardi ja hyvästien sanominen.
Olen vaan ihan älyttömän räppäkäpälä siinä.

Tänään kiirehdin töistä suoraa kahvilaan jonka edessä minua jo odotettiin.
Aika liisi vaikken olisi halunnut.
Niinhän se pirulainen tekee aina.
Himpskatti.

Joku se on tuossa Keski-Euroopassa vaan niin kiehtovaa.
Mutta en suostunut tälläkään kertaa sanomaan hyvästejä.
Toinen pakkaa huomenna laukkunsa ja matkaa syvemmälle ja toinen herää aamulla salille.
Sen sijaan sanoin kunnes taas kohdataan.
Vaikka itketti niin pirusti että oli vaikea kaupassa nähdä eteensä.
Joten, kunnes taas kohdataan kultasydämeni.
Ikävöin jo nyt.

//I am a tough girl when it comes to life.
If somebody express their opinion about me, I highly do not give a shit.
I think every person has a right to have and express their opinion, without it having any effect on my life. Also, I think that those opinions tell a lot more about the person who is speaking those words than the object itself.
So I do not bother cry over them.

There is one thing I cry over, though.
And it makes me go blues even more than any other thing in my life. 

Somewhere along the ride,
I stopped to say goodbye.
There are so many awesome people in my life who have entered to my life and then have to leave, that I could set up a village with them. 

There have been those who have a gold of heart.
Those who have stayed a few days and those who have been here when everything has been about fall apart.
So many sunsets we have experienced, and so many bubbling drinks we have had. 

Maybe the first real deal was when I left from Greece.
I cried whole way to home. From Rodos to Athens. From Athens to Helsinki.
I cried from the bottom of my heart to the swollen eyes.
I thought, never again. Never again.
Oh dear, if I only knew.
Then there was several cry baby moments, until one much more hurtful when one was leaving to England.
I listened 3 weeks in a row daughter and screamed to phone that I will never get to know to new people, nor say good byes.
The second one I kept.

Saying good byes it not only sad, it is difficult too.
If there would be something that I am really bad it would be playing billiard and saying goodbyes. 
I am absolutely bad at it.
Today was one of those day again.
I run from work to the nearest coffee shop, where somebody was waiting me already.
And on this time either, I didn't say good bye.
I said until we meet again,
my dear heart of gold.
I miss you already.