tiistai 2. syyskuuta 2014

Humans consider themselves unique, so they've rooted their whole theory of existence on their uniqueness. "One" is their unit of "measure" — but its not. All social systems we've put into place are a mere sketch: "one plus one equals two", that's all we've learned, but one plus one has never equaled two — there are in fact no numbers and no letters, we've codified our existence to bring it down to human size, to make it comprehensible, we've created a scale so we can forget its unfathomable scale.

kuvassa raketti jengi kengät
Yleensä kun kävelen kotiin illalla, mun pää pyörii ainakin 180 astetta ympäri ja oon valmiusasennossa koko ajan hyökkäämään kohti potentiaalisia uhkia, usein sydän kurkussa
Mutta en tänään, kun tulin leffasta.
Se johtuu 30% mun supervoima rakettijenggi kengistä ja 70% siitä että olin katsomassa Lucyä.
Sen elokuvan jälkeen on sellainen supernainen olo, että käykää päälle vaan täältä pesee.
Vähän niinkuin lisbeth leffojenkin jälkeen!

 Oon myös kahvitellu komeetassa sydämen kanssa, sekä tehnyt muuta oheisjuttuja.
Sydän ei halua tulla julkisuuteen, mutta te voitte kuvitella paikalle ihan minkälaisen hahmon tahansa!

Jonkun pitää tosissaan nyt painaa still nappia ajan kanssa !
Musta tuntuu, että se joku on ollut lomalla liian pitkään ja sen pitää palata takaisin!
Olen myös kävellyt tänään varmaan niin paljon, että voisin vaikka kiertää maapallon niillä askelilla.
Mun yksi lempi asia koko maailmassa on marjat. Ne on niin parhaita, että jos mun ura business naisena ei onnistu muutan keskelle kreikan oliivipuutarhaa ja perustan sinne marjayksikön, sekä ostan loputtoman määrän koiranpentuja ja pussailen niitä maailman loppuun asti.

Tänään mulla on ollut ikävä vähän kokkolaan.
ja no, se donitsi ja croisantti ikäväkään ei ole helpottanut. 
Tänään mä kelasin vaan kattoa jotain hyvää sarjaa himassa ja ladata mun akkuja, ja huomenna onkin sitten ballet. 

Mä en yhtään malttaisi oottaa, että päästään suvin kanssa magaan lomailemaan. Katoin tänään luennolla (ehheh) kesäkuvia, ja niistä tuli sellainen lämmin ja haikea olo. Onneksi on vielä viikko aikaa ottaa sitä takaisin.


Niinjoo, ja musta on tullut aika mummon! Kohta eka viikko yliopistoo takana enkä oo ollut vielä yksissäkään yliopisto kinkereissä!
Hillojen purkitus ja kutomakerhot valmiina ollaan!

looppuun vielä suosittelen teitä ostamaan itsellenne hyvät korkkarit (koskee erityisesti miehiä) joissa
a) pystyy juosta kovaa
b) tunnette olonne maailman valloittajaksi

ja niin maailma on taas parempi paikka elää!!!

//I feel like superwoman

sunnuntai 31. elokuuta 2014

The drinking never stops because the drinks absolve our sins






Tässä syksyssä on jotain samaa tuntua kun lukion ensimmäisessä. En tiedä onko se viileä ilma vai tämä uuden odottavan mahanpohjaa kutkuttava tunne, vaiko se että kesä oli ennennäkemättömän hauska. Jotenkin on sellanen todella nöyrän odottava asenne syksyä kohtaan ja se tuntuu oikealta. Jalat maassa ja nokka päättäväisesti kohti oikeaa suuntaa.

Oon saanut kokea kaiken mitä yliopistolta voi toivoa, ja enemmänkin. Nyt voi mennä vaan virran mukana.

Tänään paraskaveri palasi tallinnaan ja syksy voi alkaa! Tämän syksyn bucket listalla on ainakin verkostoituminen ja stolen kisses brunssin järjestäminen.
Tästä syksystä mahtaa tulla jännittävä! 

//This autumn has the same feeling as the first year of high school. I have this good feeling in my stomach that this is going to be really tremendous autumn. Very humble are waiting atleast. I feel so good that my best friend is back in Tallinn. Autumn's bucket list includes stolen kisses brunch and getting know better with people. I have experienced everything I expected from university, and now it is time just go with the flow. I feel so good about this.

lauantai 30. elokuuta 2014

Happy

Moikka!

Tulin äsken Iidalta jossa oltiin tyttöjen kanssa tekemässä vähän tyttöjen juttuja. IIda teki mulle aivan ihanat barbie disney prinsessa kynnet ja tulin niin onnelliseksi!!  Halusin myös tulla kertomaan kuinka kiitollinen mä olen mun elämästä tällä hetkellä. Mulla on ihania ihmisiä ympärillä ja mä saan elää kaupungissa jota rakastan. Vaikka joskus surupussi saa täytettä, tuntuu silti että kaikki on juuri nyt kunnossa (niinku norjassa ;) )

/I just came home from Iida where we gathered to do some girly things (she made me soooo gorgeous nails!!) And I just wanted to stop by and tell how I appreciate everything that I have in my life atm. I have amazing people around me and I have this incredibly opportunity to live in a city that I love. I am grateful, so grateful.

perjantai 29. elokuuta 2014

Täytyy sun näillä lakeuksilla käyttäytyy älä kasvata hippitukkaa jos et heti tahdo turpaan

 Tänään aamulenkillä kuuntelin pitkästä aikaa Olavi Uusivirtaa. 
Se kosketti.
Se oli ihana hetki!
Eilenkin oli aika ihana hetki kun käytiin perinteisillä tee sessioilla Idan kanssa.
Joskus käy niin, että vapaaillan tee hetki meneekin busineksen tekemiseen,
mutta ei tällä kertaa.

Ja tallinna näytti illalla taas parhaita puoliaan!
Niin kaunis Iida <3

Eilen oli viimeinen työpäivä studiolla, ja sitä myöten on kahdet duunit tältä kesältä pulkassa ja maanantaina on aika palata yliopistolle. 
Tunteet ovat vähän niinkuin pähkinävoi, eli aika ristiriitaiset.
HÄRRE
josta mieleeni taas muistuikin, että nyt on _TODELLA_ pahat cravingsit johonkin hyvään ja makeaan ja suolaiseen esimerkiksi suklaadonitseihin ja croisantteihin. Aiaiaiaiaiai
PAHEITA PAHEITA!

KAHDEN VUODEN ETSINNÄT OVAT PÄÄTTYNEET HALLELUJA SE LÖYTYI!!
Minua on jännittänyt niin paljon mitä sivujen sisältä löytyy, etten ole uskaltanut vielä aloittaa lukemista.
Onko teillä tätä kirjaa?
... Ja löytyi muuten myös vedenpitävä notebookki
Olen viettänyt aikaani aika pitkälti töissä ja baletissa.
Oon yrittänyt pitää itteni aktiivisena ja se näyttää toimivan aika hyvin itseasiassa.
Oon myös miettinyt elämän suuria kysymyksiä, esimerkiksi pitäisikö pyytää työkaverilta maailman parhaan kakun ohjetta vai tulisiko sitten leivottua liikaa.

Olen myös juonut aika paljon teetä.
Syksy on niin ihana, paljo ihanempi kuin kesä!
Oi syksy olet niin tervetullut
(Ja antti reini kotiini)
Muutamat ovat kyselleet tästä mun karkinsyönnin lopettamisesta ja mun mielestä tää video selittää aika hyvin sitä miksi mä lopetin sokerin syömisen. Joten jos ruoka-asiat kiinnostaa niin paina playtä!

Loppuun tahdon vielä jakaa muutaman videon. Mä jotenkin ihan rakastuin tähän luomustudio ideaan hetki sitten, ja nämä videotkin kuvattu niin kauniisti. Ja no musiikki, musiikki!


Pusuja ja rakkautta!
xx


//It was my last day in studio, and before I realized I will be back in university. Two jobs, two amazing experience and one way too hot summer is behind and now it is time to go back to everything autumn stuff.
I have been spending my time basically dancing ballet and working, and trying to stay active. It seems to be working, at least for now.

tiistai 26. elokuuta 2014

maanantai 25. elokuuta 2014

I have a tendency of loving everything that destroys me.



Jotkut ihmiset säteilevät sympaattista energiaa.
Se ei työnnä pois luotaan, vaikka tuijottaisi vieressä hiirenhiljaa olan takana kun toinen taiteilee maailmaa. 
Sellaisille tekisi mieli kertoa, ettet tiedäkkään kuinka kaunis tämä hetki on, kun ulkona sataa vettä ja kädessä on kuppi vasta jauhettua kahvia.
He ovat sellaisia hiljaisia ohjaajia, jotka tarpeen tullen saavat suunsa auki, mutta joskus hiljainen nyökkääminenkin riittää vastaukseksi. 
Niille tekisi mieli kuiskata korvaan, että ethän ikä kriiseile pitkään aikaan, ja että onhan sitä nyt ennenkin.
Sellaisten ihmisten kanssa ei ole vaikeaa.
Ei edes tällaisella itkupillillä, joka sattaa tirauttaa itkun keskellä kassajonoa, koska maailmassa on niin paljon vääryttää ja mangustin lapsen veljen vei korppikotka.
Mutta kun itkupillilli puolelle antaa periksi, se ei enää ole nolo juttu,
se on osa minua ne sellaiset ihmiset ymmärtävät sen.
Sellaisten ihmisten silmistä näkee sieluun ja joskus mietin onko energia molemminpuolista salaisuutena, 
vai tuntevatko kaikki samassa tilassa olevat samanlaisen enregian.
Lyhyessä ajassa saattaa luoda aivan uudenlaisen luottamussuhteen, joka on hiljainen.
Sellaista on mahdoton luoda kaksikymmentäjonkun kanssa.
Sellaisten ihmisten seurassa täytyy koko ajan pitää fyysisestä maailmasta kiinni, ettei hyppää vahingossa kaulaan kesken lauseen.
Sellaiset ihmiset saavat muistamaan syyn miksi jättää vastaamatta autonkorjaaja idiootille joka ei käy koulussa,
Sellaisen ihmisen viereen tekisi mieli käpertyä nukkumaan kun ulkona on niin paljon sumua, että kattojen harjojen ääriviivoja ei voi erottaa.
Tuntuu kuin tämä olisi tapahtunut joskus ennenkin,
tai sitten se johtuu tunteiden sekamelskasta pään sisällä.
Mutta tällä kertaa,
tässäpä olen vaan tekemättä mitään,
hiiren hiljaa ja annan kaikkien tunteiden tulla.

Oletko sinä tavannut tätä ihmistyyppiä?

Sometimes you meet people who radiates this depth sympathy and you can feel their soul, and those are that kind of people who you would like to crab in the little jar and take home with you.
To those people you wish you could whisper how much this moment is meaning, even though you won't know it.
I have been here so many times before and it is sweetly killing me.



I am coming home

 Mulla sattuu tässä olemaan täsmälleen kaksi tuntia luppo aikaa (Pitäis olla tekee vähä duunii juttui unille mut mitäs pienistä..) sattuneista syistä, joten ajattelin avata mun sanaisen arkkuni ja kertoa teille mun tuhkimotarinan miten päädyin Tallinnaan!!


HOW AWESOME IS THAT?!?!

Eletään varhaista kevättä vuonna 2011. Oli synkkä ja myrskyinen yö. No ei ees, nyt vakavoidun. Oli yhdet erittäin hikiset menot ja rintaan oli hakasin kirjoitettu numero. Oli hotellilla laukku pakattuna, ja minä yli tuntia aikaisemmin täysin uudessa tanssisalissa hikoilemassa yksin. Oli siis teakin pääsykokeiden toinen vaihe.

No ne eivät aivan menneet putkeen, mutta niistä kummasti en ollut moksiskaan. Taksissa hotellille takaisin tultua mietittiin silloisen herran kanssa, että minne suunnataan. Tallinna se oli, ja tallinnaan lähdettiin juhlistamaan sitä, että koko pääsykoerumba on ohi. Mä en tiennyt tallinnasta mitään, ja eniten mua kiinnosti hyvät bileet.
No tämä entinen sitten sai yhtäkkiä mieleensä, että hänen lapsuuden ystävä asuu talsussa! Yhteyttä ei ollut kummemin pidetty, mutta mä kannustin ihan ehdottomasti ottaan tähän yheyttä. Niin kävi, ja me tavattiin ja lopulta hengailtiinkin koko meidän loman ajan näiden tallinnalaisten opiskelijoiden kanssa. Tallinna yllätti positiivesti, mutta se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Vitsailtiin paluumatkalla, kuinka olisi siistiä opiskella tallinnassa.

Oh dear, jos olisin tiennyt että seuraavan kerran kun tuun tallinnaan, on se muuttolaatikoiden kanssa.

Sitten palasin takaisin mun baarityöntekijä duuniin. Kaadoin viinaa ihmisille ja unelmoin tanssijan hommista. Eränää työpäivänä, yksi työkavereista rupesi kyselemään mun tulevaisuuden suunnitelmista. Vastasin, että tanssijaksi haluan ja vastaukseksi sain naurun röhähdyksen ja kysymyksen, tuleeko susta strippari.
Ensin olin häkeltynyt ja sitten hieman kummistunut.
Asia ei jäänyt sikseen vaan hetken kuluttua, tämä samoinen kaveri tuli ja katsoi mua syvälle silmiin ja kysyi, että c'moon haluatko sä tehdä tätä koko sun loppu elämän. Ihan totta.
Olin niin vihainen, että mun teki mieli kuristaa. Menin kotiin poikaystävän viereen nukkuun ja puhkuin silloinkin vihaa. Nyt mä olen tälle ihmiselle enemmän kun kiitollinen. Se oli jollain tavalla tosi herättävä hetki, vaikka tajusin sen paljon myöhemmin

Niimpä hain yliopistoon, läpällä ja urheilun kannalta. Mut kutsuttiin pääsykokeisiin ja loppu onkin historiaa. Kun sain kirjeen, että pääsin opiskelemaan suljin puhelimen, enkä edes osannut reagoida. En uskonut, että koskaan lähtisin. Siinä sitten se viikko pyöriteltiin asiaa. Millä mä maksaisin mun opinnot? Kestäisinkö koulua joka ei kiinnosta mua yhtään? Miten englannin kieli? Harmittaa, etten sillon osainnut iloita asiasta enempää.

Äiti se oli joka viimein sanoi, että mun pitäisi mennä. Ilman momia, en mä olisi lähtenyt.
Niin mä lähdin, kauas kotoa ja ensimmäinen yö omassa kotona tallinnassa ei ollut maailman hauskin. Mua oli neuvottu olematta puhumaan kenellekkään tai tulen ammutuksi. Niimpä pelkäsin _jokaista_ vastaantulijaa.
Kun alotin yliopiston ajattelin, että en mä tänne kuitenkaan jää, eikä nää oo yhtän mun tyylisiä ihmisiä. Saako käyttää tässä välissä villin kortin ja vaihtaa vastausta? Missään muualla ei ole niin samanlaisia ihmisiä ku mä olen. THANK GOD!

Muistan kuinka ensimmäisellä viikolla soitin mun kreikan kämppiselle ja kysyin, että näin kamalaako tämä tulee olemaan. Eihän tämä ole yhtään niinku kreikka. ex-kämppis lohdutti, että älä huoli ratamo rakas, kärsit vaan alku shokista. 

Piti lähteä puoleksi vuodeksi kielimatkalle. Jäin kolmeksi vuodeksi, sekä töihin, että kouluun.
Nää vuodet on ollut mun elämän parhaat.

Tarinan opetus: syökää paljon donitseja, tai voitte jäädä auton alle

//Bible about how I ended up living in Tallinn. If you want to hear the whole story, just ask me for a drink and I will tell you the whole story, in English.