torstai 31. heinäkuuta 2014

KISSES AND DONUTS FOR BREAKFAST EARLY IN THE MORNING

Mun työkaverit toi tänään mulle tallinnan parhaita donitseja purkillisen, kun oli mun viimeinen päivä. Olin niin otettu, että meinasin päästää itkun, siitä, miten ne muisti että rakastan donitseja. Lyötiin tänään myös vetoa siitä sataako, minä sateen kannalla ja työkaveri huomisen sateen kannalla. Minähän voitin -tietenkin, koska mun pää kertoo aina sataako tai ukkostaako, hellällä päänsäryllä. Tämänhän pidin liikesalaisuutena, niinkuin kunnon biznez naisen kuuluukin. Niin joo ja fillarointi on maailman parasta iltaisessa tallinnassa! Ei mulla muuta, moikka!

 //My working mates were so sweet today, it was my last day so they gave me a pack of donuts because they know how much I love donuts. I was about to cry I was so happy I can not even describe it. I love them.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Minä olen vain lähes läsnä tässä vieressäsi sivelen mielessäni toisia kylkiluita

postaus ilman kymppiä
1.Vieläkö naurattaa (esim nahka-albert) mun monta vuotta vanha ja uskalias viuhka? don't think so, sillä viuhkasta täällä ainakin on tullut jonkunlainen trendi virolaisten naisten seurassa, eli minä olen edelläkävijä viuhka-asioissa, kuka nauraa viimeisenä no minä tietenkin KÄÄÄKÄKÄ
2.  Salleri, Mun pitää tunnustaa yks asia. Muistatko kun aikoinaan kauhisteltiin työpöytien sotkuisuutta? Mun työpöytä on aina keskellä päivää niinkuin niistä mielikuvista. Neiti markkinointivastaava nöyrtyy ja myöntää, että se työpöydän siistinä pitäminen ei ole niin, helppoa, MUTTA mulla on vastalause: siivoan sen aina ennenku poistun töistä, joten vähempi paha ;)!
3. Kattoterde mies (jolla on siis kattoterde missä on muunmuassa tv, sohvia ja grilli, sekä lämpölamput) on saanut myös sinne nyrkkeilysäkin ja veää siellä parhaillaan treeniä, eikä sitä näytä paljon haittaavaan mun ihmettely parvekkaaltani.How cool is katto terde I can't
4.  Ajattelin, että mun ystävät on hylänneet mutta sitten selvisi, että mun puhelin oli hetkellisesti rikki. Mut neuvottiin suomesta menemään virolaiseen puhelinliittymä kauppaan, ja pienen rumban jälkeen menin hyvin tuohtuneena sinne kiljumaan, ja tunnin päästä lähdin liikkeestä hymyssä suin, puhelin toimivana ja yhtä uutta facebook ystävää ja puhelinnumeroa rikkaampana. No mitäs sanotte, pitäiskö watsappaa tälle sankarille?
5. I will wait menee jo ukella, ja avicii vähän ja hallelujakin ja sen nimi on ruben stiller -penttilele väliviivalla
6. Villi väinö ihan paras ja se tekee mut iloiseksi ja kun pyörälen ei kerkeä pysähtyä miettimään syntejä syviä mikä on hyvä sillä olen oppinut selviytymään olemalla liikkeellä
 7. Helteille ei näy loppua 35 ensiviikolla useana päivänä
8. Oletteko enää hengissä? Alkaa jännittää kun kukaan ei ole pitkään aikaan pysäyttänyt kadulla ja sanonut blogista mitään.
9. Runokirjan sivut ovat täyttäneet ja Suvi ehdotti, että kirjoitan niitä tänne. Aika ei ole ehkä valmis.
9b.Kuunnelkaa rumaa:

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Darling, just don't put down your guns yet if there really was a God here he'd have raised a hand by now

Suvi,  ja ensimmäiseksi taksin saavuttua mun kodille oli aika lähteä polttavan kuuman auringon alle rannalle. Soiteltiin rannalla ukuleletta, katsottiin laivojen seilaavan edestä, kuunneltiin hyvää musiikkia, käytiin safkaamassa rantabaarissa, ja arvailtiin miltä ihmiset meidän lähistöllä näyttää niiden vaatteet päällä. Dupattiin myös enkku miehiä niiden kello viiden teen aikaan, koska smoking hot tea at five o'clock in 30 degrees, well ei ihan kuulosta mun idylli juomalta.

//Saturday it was, and a pretty hot one, we ordered a taxi to the beach and headed ourselves under the burning sun. We played ukulele, imaged what kind of style people have when they have their clothes on.

Kaupan kautta kotiin oli suunnitelma ja freeshiytymisen jälkeen oli aika napata vinkku pullo
mukaan ja mennä juhlistamaan alkoholilain muutoksia vabaduse väljakille. Yö oli tropical, ja aurinko laski hiljallleen kauniin tallinnan vilinän taakse, kun kaupunki rauhottui rauhottumistaan ja turistit vaihtoivat bilemekkoja päälle.

//Funny it was, and after many sweating hot hours we went back to my place, my sweet home and made ourselves look like humans again before it was time to get a wine bottle and go to the vabaduse väljak drink some wine, and enjoy the hot weather. Not too long before we got some company, and finally when the sun came down it was time to head ourselves in the clubs.

Me ei keretty kauaa siinä istua, kun seuraan liittyi muuan italialainen mies kutsumatta, ja kertoi siinä sitten kaikkia erilaisia faktoja maailmasta, laivoista, venäjästä, italiasta ja elämästä. 
Myöhemmin italialaisen miehen kaikottua, oli aika lähteä tanssimaan. Matkalla kuitenkin eteen sattui vallan komeahkoja miehiä, jotka antoi meille kukkakimput koska näyettiin kuulemma niin näteiltä. Mä olin niin onnellinen siitä, että mun hymy loisti luultavasti kuudensadan metrin päähän. Vaihdettiin yhteystietoja, toivotettiin hyvät illan jatkot ja lähdettiin kummatkin omillimme. Tää mies jäi kuitenkin tosi paljolti mun mieleen, mutta en mä tiennyt vielä sillon, että me tavattaisiin vielä uudestaan illan aikana.

// When we were walking on the streets of old tallinn there came some cute men who handed to us flowers and we were pretty amazed about that. That truly made our night better and so we thought it was impossible to make it better but how wrong we were. 


Kuitenkin, oli aika tanssia. Ja niin me tehtiin. Hyvien biittien soidessa taustalla korkokengät löi tanssilattiaa ja mä mietin miksi ihmeessä suomalaiset dj:t yleensä pihtaa hyvää musiikkia viimeiseen tuntiin, ja virossa soitetaan pelkästään hyviä biisejä.
Kuka tietää.

//It was time to hit the dancefloor and so we did. Between the big lights and nice drinks I thought how much better Estonian guys were playing music compared to Finland.

Tallinnassa ei voi lähteä ulos ilman, että tapaa uusia ihmisiä.
Ne ovat sellaisia small talk ihmisiä, joiden kanssa kävellään samaa matkaa ja toivotetaan hyvää loppu  elämää, ja joskus tiet kohtaavat jälleen.
Tällä kertaa mä sain kuulla, että Tara ei tarkoita viroksi pelkkää aitaa vaan on myös muinainen jumala. No me kaikkihan se jo tiedettiinki, että oon aika jumalaTAR KÄÄKÄKÄÄKÄÄKÄÄÄKÄKÄKÄÄK.
Sitten sain myös kuulla, että näytän lady gagalta "WTF"
Ja nauramisen jälkeen sanottua, että vihaan lady gaga vastaus, oli:
"BUT THOSE SHORTS!!"
 I love you stranger eventhough I hate lady gaga -still.

//In Tallinn there is no way that you can go out without getting know to new people.
Open minded people everywhere! Those are those little persons in your life, who stop by
and sometimes you meet them again.
This time, from those people I learned that I look like a lady Gaga with my jeans shorts on.


Illan aikana multa myös useesti kysyttiin, et oonko menossa naimisiin, koska 
mä en halunnut heivata kukkia vege, joten tanssin kukkien kans koko illan.
Vastaus oli aina kyllä, ja tää oli itseasiassa aika hyvä taktiikka pitää loitolla kaikki
ahdistelijat. suosittelen.

Kotiin me lähdettiin, ennen kuutta ja aloteltiin kunnon leipomissessiot tuloksena makeita ja suolaisia virolaisia piiraita, ja kun aurinko ja kuu vaihtoivat paikkaa oli aika painaa pää tyynyyn.

//After several bars and new connections it was time to go home, before six o'clock and ofcourse do the one thing that is lef to do: start to baking parties! SAY WHAT.  We ate delicious Estonian pies and eventually fall asleep in our couch.
Sunnuntaina puolen tunnin auringon ottamisen jälkeen todettiin, että 30 astetta on liikaa maata paikallaan ja lähdettiin kohti shoppailuseikkailuja ja lopulta karattiin salaiseen puutarhaan, joka sulatti kummankin meidän sydämet.

//Sunday morning was the hottest and way too burning to be more sunbathing than half an hour so it was time to escape to secret garden to have some lunch. The tofu salad was great and ice coffee healed our hangovers.

Oli siis aika hukkua puutarhaan sekä syvällisiin keskusteluihin ja syödä maailman parasta tofu salaattia ja nauttia frappesta joka tuo aina mun mieleen kreikan kodin.

Illalla lähdettiin vielä ulkoilma elokuvateatteriin katsomaan when Harry meet Sally ja voi kuinka
kiva elämys se oli. Siellä me röhnötettiin tuoleissa vierekkäin kuulokkeet korvilla, tervetulias drinkit kädessä.

//At night we still wanted to go to the outside terrace to watch some classic movie called how Harry met Sally. Drinking ciders
and giggling beside on to another we were happy and tired from the weekend.


Maanantai aamuna mä läksin töihin ja siinä officella istuessa kerkesi miettiä sitä ja tätä.
Kun työkaveri meetingissä sanoi, kuinka sad se on, että lähden meinasi tulla itku.
On hassua  miten nopeaa kerkeää kiintymään kaikkeen.
Se matka mukavuusalueen ulkopuolelta siihen, ettei haluaisi päästää irti käy viikoissa.
Vaikka odotan super innolla myös uutta työpaikkaa, tuntuu haikealta jättää ensimmäinen ikioma työhuone, office jossa oli suloinen oma takka, ihana kuninkaallinen tuoli, ikkuna ja plussana hulahula vanne taakseen.
Mä rakastan sitä työhuonetta, ja uskon että sillä on aina oma paikka mun sydämessä.
Vähän niinkuin donitseilla. 

//Monday it was and my last week in my job before the internship and I felt wistful.
Sitting down in my first very own office it was hard to think that I will be leaving this place for a while soon.
It has been so great experience, and when in the meeting my collague say it is sad that I am leaving it made me so happy and so sad at the same time.
It truly is, my first nice real job. I think it will last in my heart like forever, a little bit like donuts will.


Mutta koska koulu ja internship kutsuu, on aika taas avata uusi sivu elämässä,
mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että joutuisi sulkea toisen ;) 

//but then again new challanges, and I think I really will also have the time of my life in my new cool internship place, so looking forward for that aswell :)


































Töiden jälkeen ostin vahingossa pyörän virolaiselta mieheltä, ja pyörä saikin heti nimen villi väinö ja niin me lähdettiin sitä testaamaan suvin kanssa minä kuskina ja suvi tarakalla! Nyt syödään kasukasta (virolainen) tradition ja katotaan telkkuu seuraavaksi ajattelin pelastaa maailman.

After work I accidentally bought a bicycle from a Nice Estonian man and rest of the day me and Suvi we were biking around the city until we headed ourselves eventually home.
ET SELLAST TÄLLÄ ERÄÄ maailman rauhaa!
WORLD PEACE!!
 
ps. I don't know what the heck happened about this layout, take it as a creative post or something nice like creative happiness or summer joy or whatsoever :----------D
I am definitely gonna leave it that way I think it is destiny calling ang saying I have to make some nice changes to layout _ayeeeeeeeeeeeeee!!
pps. instagram: tara_who
ppppps. I love you all, kisses

torstai 24. heinäkuuta 2014

WINNERS FOCUS ON WINNING LOSERS FOCUS ON WINNERS









Helou!
Aika menee niin nopsaa kesällä kun on paljon tekemistä, että unet ovat jääneet todella
vähäisiksi ja netissä pyörimenkin jäänyt. Bucket listiä on tullut aika hyvin toteutettua ja tällä hetkellä se näyttää tältä:
-Piritan seikkailupuisto
-Vesiputous
-Hurts
-Pärnu
-Testaa tallinnan parhaat donitsit
- hyvä ilta ulkona
-stadi
- SUP
- Pirita
- Ukulele
-Fillari
- 6 hernest brunssi
- Katusen kino
-Ginit + mansikat
- Kotibrunssi
- The night of our lives
- Tavastia + indie ilta
+ live bandejä!!!


Olen myös kokkaillut _todella_ hyviä guinoa pihvejä, tehnyt jännittävän seikkailun
õismäelle hakemaan ukuleletta daniel nimiseltä mieheltä, joka myy niitä autonsa takakontista
huoltoaseman pihalta (WTF?!?!?!), käynyt neuvosto aikaisessa keskeneräisessä unelmaidyllivesi härpäke 
lähiössä, soitellut ukuleletta pihalla auringon polttaessa suloisesti ihoa, (rakkaus!!), käynyt duunissa, tehnyt markkinointi juttuja,
ja todennut että aika menee liian nopeasti! Nahka-el-albert tulee nyt lauantaina talsuun ja luvassa on menoa ja melskettä +30 astetta kuuma tallinna! IHANAA.


Loppuun vielä asioita jossa mä olen virolainen, ja asioita jossa en ole virolainen


Virolainen
-rakastan kohteliaita miehiä
-ovien avaamiseen tottuu
-tykkään olla omassa rauhassa
- ja oon aika wlan ja skype
-rakastan kaikkea kaunista
-ja sitä kuinka ihmiset pukeutuu siististi ja pitävät itsestään huolta
-ja virolaiset ihmiset on alkaneet näyttään mun silmään komeilta (oh dear)
-rakastan kaikkia kakkuja
-Ja musta on alkanut tulla aika suorasanainen ja puhuja muutenkin
-osaan jo natuke kieltäkin
-mulla on kuiva ja sarkastinen huumori
-olen juonut milli mallikkaan
-Ja kokenut tantsu ja laulu pidut
- olen tehnyt kotini tallinnaan
-pukeudun naisellisesti
-syön paaaaljon hapukooria :--D
-Ja oon aika emäntä


Muun maan mustikka:
-En oo kauheen konservatiivinen seurustelu jutuissa
-ruokatunti pidetään myöhään
-Juon light colaa AINA (mutta koska se maistuu paremmalta ;))
-Juon myös rasvatonta maitoa
- En tunge bussiin ennenkun muut ovat tulleet ulos
-Eikä se venäjä vieläkään taivu
-haluan tutustua kaikkiin tasapuolisesti ikään sukupuoleen rotuun ulkonäköön katsomatta
-teen suunnitelmia


oho lista ei oo kyllä ihan balanssissa!


Ei mulla muuta, nyt mä menen taas pihalle ukulele treeneihin,
head aega, ootte kiviksii!


//My bucket list for the summer seems to be in good shape, I have been doing
so many things in this summer that I bet this must be the very best summer for a while.
And yeah I got ukulele and I have been practicing it a lot! I hope when Suvi arrives this Saturday morning,
I would have something to show her. Now I am going to go my yard and play again, bye sweeties.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

The sound of rain drops, wind blowing through the treetops and your sleeping breath -Tyler Knott

Oli lauantai ilta eikä aurinko vielä roikkunut niin kuumana taivaalla kun keskikesällä. Olin täysin poikki himassa shoppailusta ja ihan lähellä avata teeveen ja uppoutua banaani lastujen väliin sekä ihmeellisen sinkkuelämän maailmaan kun yhtäkkiä tuli odottamon ehdotus.

 Kuusi kuukautta EI -sanaa ei ilmeisesti saanut yrittäjää epäröimään kirjoittamaan taas ja kieltävän vastauksen näpyteltyäni jotain ihmettä tapahtui. Painoin delete nappia, ensin varovasti kirjain kerrallaan ja sitten monta kertaa perätysten.
Siihen saattoi vaikuttaa se, että mua kiellettiin sanomasta tekosyitä vaan pelkkä ei riittääisi.
Olen aika huono sanomaan suoraa EI.tä, vaikka tekosyissä vielä huonompi.
Muistan miettineeni, että hitto mitä mä turhaan jään kotiin märsäämään,
samapa tuo vaikka mitä kävisi kun V:eetä ei tarvitse ikinä enää nähdä jos onkin super tylsää
ja joutuu karkaamaan kesken elokuvan huonolla selityksellä kotiin.


Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tukka takussa ja huonoissa meikeissä astuin ovesta pihalle, ja autosta vastaan nousi puoli vuotta näkymättömissä ollut ihminen. "Oh it must been half a year I think" 
"JAH MÄ ARVAN KYL" nauroin ja meinasin pökertyä. Ei tää nyt ollut ihan sitä mitä muistin, joko joku on käynyt kauneusleikkauksessa tai mä olen ollut kännissä kun coctail partyissä viimeksi juotiin gin tonicceja ja puhuttiin yliopistoista. Miehet ei yleensä käy kauneusleikkauksissa.


Oli puoli tuntia kestävä matka, ja takelteleva puhe sekä kymmenittäin uusia tiehaaroja ja selostusta historiasta. Oli auringonlasku. Oli oven avaaminen turvajärjestelmän pois laittaminen ja niin iso talo, etten tallinnassa ole käynyt. Moderni sisustus, ja takin pois ottaminen. Valittiin elokuvaa, vaikkei sillä loppupeleissä ollut väliä koska suunnitelmien vaihtuessa ajosta alkoksi laitettiin toinenkin leffa pyörimään vaikka kello oli jo liian paljon.

Ne ovat ne yksityiskohdat,
sellaiset pienet jutut josta hullaantuu.
Niinkuin vaahdotettu kahvi
tai musiikki
tai se miten siirtää kättä päättäväisesti
tai hyvältä tuoksuva paita
tai se kuinka pitää kätensä selässsä aivan kun tahtoisi viestiä, että älä karkaa.
No enhän minä nyt näin kesken illan sentään, välttelen vaan.

Ja ensimmäistä kertaa mun sanat olivat poissa.
Ne olivat kai kotona, tai balettisalilla tai yliopistossa tai sen hassun asuinalueen kadunkulmalla.
Mutta ne löytyivät taas kun vuorotellen kuunneltiin hyvää musiikkia täydellisestä äänentoistojärjestelmästä ja viini vaihtui siideriin. En meinannut keretä hengittää kun puhuimme kuinka musiikki ja musiikkivideot ovat elämä ja rikkoituneista asioista ja ihmisistä.
Ei ollut tuttuja, vaan melkeen kaksi tuntematonta.
Ei ollut humalaa, mutta ei ollut outoa.
ei ollut suomea, vaan britti aksentti.
Voi helvetin britti aksentti.
Aamulla ulkona satoi vettä niin kovaa, että oli pakko sanoa kymmenesti
can you hear how beautiful it sounds, I can not believe it, I can not even describe it.


Kun usva valkeni ja uniset silmät avautuivat useaksi kun suihku höyrysi kuumana kuin tee kuppi kotona,
ainut asia mikä päässä pyöri oli tyler knottin runo. 
Joka puolella oli lamppuja ja objektiiveja ja harjakattoon kiinnittettyjä kuvia.
Oli miljoona huonetta ja kuiskailuja vaikka kotona oli hiljaista.

kun hiljaa hiivin alakertaan oli siellä yllätykseksi kahvi vaahdotettuna, sekä virolainen aamupala.
Kun lähdin autosta, kädet tärisiviät sillä en ollut varma
oliko se sittenkin unta.

//Story how I once lost all my words when they were needed the most.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

sometimes you have to stop thinking too much and go wherever your heart takes you

Joskus kun on matkalla mielessään,
pitää tehdä matka myös fyysisesti.
Perjantaina kello yhdeltä sain idean lähteä stadiin, ja puoli tuntia myöhemmin mulla oli liput kourassa ja töiden jälkeen korkokenkä maratooni ympäri kämppää.
Oli viidentoista minuutin pikapakkaus naurua, rose ja valkoviini pullo tuliaisina kahdelle sekä liian
lämmin aurinko.

Terminaalissa mua tultiin vastaan ja niin mun ihana viikonloppu alkoi, täysin extempore.

Mua pidettiin super hyvänä kummassakin locationeissa.

Lauantaina oli hikoilevan kuuma puistokonsertti, ja uudelleen näkeminen bändin kanssa.
Usein kun sitä vähiten odottaa, voi vuoden takaisen sattuman kanssa katseet kohdata.
Silloin saattaa joutua tuijottamaan kertaalleen takaisin, vilkuttaa ja käydä kysymässä mitä kuuluu.
Tällä kertaa ei syöty pizzaa viideltä aamulla joensuussa,
mutta kyllä heipat oli pakko tavastialla käydä sanomassa.
Ja niin taas yksi sivu elämässä on käännetty.

Ja niin mä tunsin olevani itseni enemmän kun pitkään aikaan.
Kun hiuslakkaa menii silmään mua nauratti niin että meinasin pökertyä keskelle paloheinän idyllistä maisemaa. 
Kun heiluttiin alppilassa musta tuntu, että tästä paremmaksi ei voi elämä muuttua.
Kun istuin aamupala pöydässä kahvikupin kanssa, mulle tuli yhtäkkiä kamalan rakastettu olo.
Kun käveltiin kuun paistessa öisellä retkellä palstalle, katsoin taivasta ja mietin miten suomi voi näyttää niin erinlaiselta tallinnaan, vaikka matkaa oon vaan muutama hassu maili.
Muistin taas, että elämässä pitää tehdä sitä mikä tuntuu oikealta, vaikka aina ei osaisi perustella sitä edes itselle.
Koska niin ällöttävänsöpönoksettavan kliseinen sanonta se onkin,
elämä on tässä ja nyt. Ei huomenna, ei ensi viikonloppuna eikä viime vuonna.
Se on tässä se on nyt ja se on sun käsissä, ja sehän nyt on kerrassaan uskomatonta.
herranjumala.

jotenkin jos säästelee ja luo itselleen koko ajan mielikuvia sekä odotuksia millaista onnen kuuluu olla saattaa pilata kaiken. Sen sijaan jos joskus ostaakin pentti nimisen kokakolan sekä pienimpää kokoa olevat farkkushortsit voi hymyilyttää vielä matkalla himaankin.


Nää extempore  matkat, taitaa sittenkin olla ihan mun juttu, vaikka oon aina luullut suunniteltujen ja aikataulutettujen juttujen olevan paljon mukavempia.

Mulla on maailman parhaimmat kauneimmat, komeimmat, ja tottakai rohkeimmat ystävät, true story, olkaa mitä mieltä tykkäätte ;) 
Kiitos vielä teille, jotka teitte tästä viikonlopusta niin kauniin.
ja niin stadi, mä rakastan sua uudelleen.

//I went extempore trip to Helsinki. It was phenomenal, and yeah about the destiny, it is one tricky spirit but you have to love it. The weekend was fullfilled with music, lovely breakfasts, beautiful friends and one funny reunion. Sometimes when you are staring at someone almost drowned to crowd you have to just wave your hand and and say hello. And ofcourse it happens the moment when you least expect it. But that is called life, I guess. I loved the weekend and I feel like I have never been as much myself as at the moment. I felt so loved and felt so lively and so happy. Oh Helsinki you healed me.
tästä se kaikki alkoi.. So here it all started

kaunis ja ihana ystäväni. My beautiful and awesome friend
kaunis helsinki hengitti illalla  The beautiful Helsinki was so warm and lovely

ja se ihana aamupala

emäntä lenksul
Ihmismeri ja kuumuus

Lisää kauniita naisia
Love her <3 the light of my life

Ja niin minä ja pentti matkattiin kotiin. Taksissa juttelin viroksi maailman symppiksen kuskin kanssa. Ja seuraava etappi nukkumaan, aamulla nimittäin töitä. PUSUJA!


torstai 17. heinäkuuta 2014

That’s how it's supposed to be living young and wild and free


VOI APUA
Eilen, me mentiin seikkailupuistoon, matka itsessään jo oli aika jännittävä koska mä guidasin meidät heti väärän bussiin, mutta ennenkun huomattiinkaan oltiin valjaat päällä ottamassa pikakurssia siitä miten ollaan yläilmoissa valjaat päällä. Mä nauroin kuinka tarkasti piti lukita ittensä aina ratoihin, mutta kahden tunnin päästä mua ei naurattanut enää yhtään kun noin kymmenessä metrissä hypeltiin liaaneihin ja liikkuviin verkkoihin ja liuttiin pitkin piritan ranta viivaa.
Se oli mahtavaa.
Mä tunsin itteni vähintään Lara croftiksi.
Mä tunsin itteni niin jännittäväksi tasohyppely pelin hahmoksi, etten voinut lopettaa nauramista.
Radat olivat melkeen täysin meidän, joten oli ihanaa nauraa kiljua ja hyppiä läpi kuuden radan niin ettei kukaan katsonut, jos aina meidän välillä vierailevaa personal komeaa sankaria lasketa.
Nyt olen ihan jumissa, mutta olen myös onnellinen oman elämäni viidakon tähtönen.
Tänään käytiin miesten kans lounaalla ja juteltiin oluesta, autoista, helicoptereista ja muista sellasista tyttöjen jutusta.

Mä olen muuten taas löytänyt vihreen teen! there is nothing like green tea in the morning!
Se herättää niin hyvin, etten kestä!

Oon myös leiponut ja raapustellut vaaleanpunaiseen kettukirjaan.
Huomenna on jo perjantai.
JEEEE!!! 
(valkoviini pullo kaapissa)

//OMG yesterday evening we decided to do some afterwork sports. It was originally planned to be our weekend plan but we decided to went yesterday and it was SO AMAZING:
The whole adventure park up up in the scy was cool and dangerous and I felt like Lara Croft and superwomen and my own life's heroine. It was so hard and harsh at the same time, but it really did suprise me how exciting it was.
I also fell in love with our personal hero.
I could write a novel about it (him) but now I don't have time to do that.
Today we I was having lunch with three men and afterwards I was spending my time sunbathing and writing something to my notebook.
TOMORROW IS FRIDAY
(and I have some white wine in my fridge)