perjantai 29. elokuuta 2014

Täytyy sun näillä lakeuksilla käyttäytyy älä kasvata hippitukkaa jos et heti tahdo turpaan

 Tänään aamulenkillä kuuntelin pitkästä aikaa Olavi Uusivirtaa. 
Se kosketti.
Se oli ihana hetki!
Eilenkin oli aika ihana hetki kun käytiin perinteisillä tee sessioilla Idan kanssa.
Joskus käy niin, että vapaaillan tee hetki meneekin busineksen tekemiseen,
mutta ei tällä kertaa.

Ja tallinna näytti illalla taas parhaita puoliaan!
Niin kaunis Iida <3

Eilen oli viimeinen työpäivä studiolla, ja sitä myöten on kahdet duunit tältä kesältä pulkassa ja maanantaina on aika palata yliopistolle. 
Tunteet ovat vähän niinkuin pähkinävoi, eli aika ristiriitaiset.
HÄRRE
josta mieleeni taas muistuikin, että nyt on _TODELLA_ pahat cravingsit johonkin hyvään ja makeaan ja suolaiseen esimerkiksi suklaadonitseihin ja croisantteihin. Aiaiaiaiaiai
PAHEITA PAHEITA!

KAHDEN VUODEN ETSINNÄT OVAT PÄÄTTYNEET HALLELUJA SE LÖYTYI!!
Minua on jännittänyt niin paljon mitä sivujen sisältä löytyy, etten ole uskaltanut vielä aloittaa lukemista.
Onko teillä tätä kirjaa?
... Ja löytyi muuten myös vedenpitävä notebookki
Olen viettänyt aikaani aika pitkälti töissä ja baletissa.
Oon yrittänyt pitää itteni aktiivisena ja se näyttää toimivan aika hyvin itseasiassa.
Oon myös miettinyt elämän suuria kysymyksiä, esimerkiksi pitäisikö pyytää työkaverilta maailman parhaan kakun ohjetta vai tulisiko sitten leivottua liikaa.

Olen myös juonut aika paljon teetä.
Syksy on niin ihana, paljo ihanempi kuin kesä!
Oi syksy olet niin tervetullut
(Ja antti reini kotiini)
Muutamat ovat kyselleet tästä mun karkinsyönnin lopettamisesta ja mun mielestä tää video selittää aika hyvin sitä miksi mä lopetin sokerin syömisen. Joten jos ruoka-asiat kiinnostaa niin paina playtä!

Loppuun tahdon vielä jakaa muutaman videon. Mä jotenkin ihan rakastuin tähän luomustudio ideaan hetki sitten, ja nämä videotkin kuvattu niin kauniisti. Ja no musiikki, musiikki!


Pusuja ja rakkautta!
xx


//It was my last day in studio, and before I realized I will be back in university. Two jobs, two amazing experience and one way too hot summer is behind and now it is time to go back to everything autumn stuff.
I have been spending my time basically dancing ballet and working, and trying to stay active. It seems to be working, at least for now.

tiistai 26. elokuuta 2014

maanantai 25. elokuuta 2014

I have a tendency of loving everything that destroys me.



Jotkut ihmiset säteilevät sympaattista energiaa.
Se ei työnnä pois luotaan, vaikka tuijottaisi vieressä hiirenhiljaa olan takana kun toinen taiteilee maailmaa. 
Sellaisille tekisi mieli kertoa, ettet tiedäkkään kuinka kaunis tämä hetki on, kun ulkona sataa vettä ja kädessä on kuppi vasta jauhettua kahvia.
He ovat sellaisia hiljaisia ohjaajia, jotka tarpeen tullen saavat suunsa auki, mutta joskus hiljainen nyökkääminenkin riittää vastaukseksi. 
Niille tekisi mieli kuiskata korvaan, että ethän ikä kriiseile pitkään aikaan, ja että onhan sitä nyt ennenkin.
Sellaisten ihmisten kanssa ei ole vaikeaa.
Ei edes tällaisella itkupillillä, joka sattaa tirauttaa itkun keskellä kassajonoa, koska maailmassa on niin paljon vääryttää ja mangustin lapsen veljen vei korppikotka.
Mutta kun itkupillilli puolelle antaa periksi, se ei enää ole nolo juttu,
se on osa minua ne sellaiset ihmiset ymmärtävät sen.
Sellaisten ihmisten silmistä näkee sieluun ja joskus mietin onko energia molemminpuolista salaisuutena, 
vai tuntevatko kaikki samassa tilassa olevat samanlaisen enregian.
Lyhyessä ajassa saattaa luoda aivan uudenlaisen luottamussuhteen, joka on hiljainen.
Sellaista on mahdoton luoda kaksikymmentäjonkun kanssa.
Sellaisten ihmisten seurassa täytyy koko ajan pitää fyysisestä maailmasta kiinni, ettei hyppää vahingossa kaulaan kesken lauseen.
Sellaiset ihmiset saavat muistamaan syyn miksi jättää vastaamatta autonkorjaaja idiootille joka ei käy koulussa,
Sellaisen ihmisen viereen tekisi mieli käpertyä nukkumaan kun ulkona on niin paljon sumua, että kattojen harjojen ääriviivoja ei voi erottaa.
Tuntuu kuin tämä olisi tapahtunut joskus ennenkin,
tai sitten se johtuu tunteiden sekamelskasta pään sisällä.
Mutta tällä kertaa,
tässäpä olen vaan tekemättä mitään,
hiiren hiljaa ja annan kaikkien tunteiden tulla.

Oletko sinä tavannut tätä ihmistyyppiä?

Sometimes you meet people who radiates this depth sympathy and you can feel their soul, and those are that kind of people who you would like to crab in the little jar and take home with you.
To those people you wish you could whisper how much this moment is meaning, even though you won't know it.
I have been here so many times before and it is sweetly killing me.



I am coming home

 Mulla sattuu tässä olemaan täsmälleen kaksi tuntia luppo aikaa (Pitäis olla tekee vähä duunii juttui unille mut mitäs pienistä..) sattuneista syistä, joten ajattelin avata mun sanaisen arkkuni ja kertoa teille mun tuhkimotarinan miten päädyin Tallinnaan!!


HOW AWESOME IS THAT?!?!

Eletään varhaista kevättä vuonna 2011. Oli synkkä ja myrskyinen yö. No ei ees, nyt vakavoidun. Oli yhdet erittäin hikiset menot ja rintaan oli hakasin kirjoitettu numero. Oli hotellilla laukku pakattuna, ja minä yli tuntia aikaisemmin täysin uudessa tanssisalissa hikoilemassa yksin. Oli siis teakin pääsykokeiden toinen vaihe.

No ne eivät aivan menneet putkeen, mutta niistä kummasti en ollut moksiskaan. Taksissa hotellille takaisin tultua mietittiin silloisen herran kanssa, että minne suunnataan. Tallinna se oli, ja tallinnaan lähdettiin juhlistamaan sitä, että koko pääsykoerumba on ohi. Mä en tiennyt tallinnasta mitään, ja eniten mua kiinnosti hyvät bileet.
No tämä entinen sitten sai yhtäkkiä mieleensä, että hänen lapsuuden ystävä asuu talsussa! Yhteyttä ei ollut kummemin pidetty, mutta mä kannustin ihan ehdottomasti ottaan tähän yheyttä. Niin kävi, ja me tavattiin ja lopulta hengailtiinkin koko meidän loman ajan näiden tallinnalaisten opiskelijoiden kanssa. Tallinna yllätti positiivesti, mutta se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Vitsailtiin paluumatkalla, kuinka olisi siistiä opiskella tallinnassa.

Oh dear, jos olisin tiennyt että seuraavan kerran kun tuun tallinnaan, on se muuttolaatikoiden kanssa.

Sitten palasin takaisin mun baarityöntekijä duuniin. Kaadoin viinaa ihmisille ja unelmoin tanssijan hommista. Eränää työpäivänä, yksi työkavereista rupesi kyselemään mun tulevaisuuden suunnitelmista. Vastasin, että tanssijaksi haluan ja vastaukseksi sain naurun röhähdyksen ja kysymyksen, tuleeko susta strippari.
Ensin olin häkeltynyt ja sitten hieman kummistunut.
Asia ei jäänyt sikseen vaan hetken kuluttua, tämä samoinen kaveri tuli ja katsoi mua syvälle silmiin ja kysyi, että c'moon haluatko sä tehdä tätä koko sun loppu elämän. Ihan totta.
Olin niin vihainen, että mun teki mieli kuristaa. Menin kotiin poikaystävän viereen nukkuun ja puhkuin silloinkin vihaa. Nyt mä olen tälle ihmiselle enemmän kun kiitollinen. Se oli jollain tavalla tosi herättävä hetki, vaikka tajusin sen paljon myöhemmin

Niimpä hain yliopistoon, läpällä ja urheilun kannalta. Mut kutsuttiin pääsykokeisiin ja loppu onkin historiaa. Kun sain kirjeen, että pääsin opiskelemaan suljin puhelimen, enkä edes osannut reagoida. En uskonut, että koskaan lähtisin. Siinä sitten se viikko pyöriteltiin asiaa. Millä mä maksaisin mun opinnot? Kestäisinkö koulua joka ei kiinnosta mua yhtään? Miten englannin kieli? Harmittaa, etten sillon osainnut iloita asiasta enempää.

Äiti se oli joka viimein sanoi, että mun pitäisi mennä. Ilman momia, en mä olisi lähtenyt.
Niin mä lähdin, kauas kotoa ja ensimmäinen yö omassa kotona tallinnassa ei ollut maailman hauskin. Mua oli neuvottu olematta puhumaan kenellekkään tai tulen ammutuksi. Niimpä pelkäsin _jokaista_ vastaantulijaa.
Kun alotin yliopiston ajattelin, että en mä tänne kuitenkaan jää, eikä nää oo yhtän mun tyylisiä ihmisiä. Saako käyttää tässä välissä villin kortin ja vaihtaa vastausta? Missään muualla ei ole niin samanlaisia ihmisiä ku mä olen. THANK GOD!

Muistan kuinka ensimmäisellä viikolla soitin mun kreikan kämppiselle ja kysyin, että näin kamalaako tämä tulee olemaan. Eihän tämä ole yhtään niinku kreikka. ex-kämppis lohdutti, että älä huoli ratamo rakas, kärsit vaan alku shokista. 

Piti lähteä puoleksi vuodeksi kielimatkalle. Jäin kolmeksi vuodeksi, sekä töihin, että kouluun.
Nää vuodet on ollut mun elämän parhaat.

Tarinan opetus: syökää paljon donitseja, tai voitte jäädä auton alle

//Bible about how I ended up living in Tallinn. If you want to hear the whole story, just ask me for a drink and I will tell you the whole story, in English.

perjantai 22. elokuuta 2014

My first international interview

Hei murut!
Mun ensimmäinen haastattelu mikä on käännetty monille kielille on julkaistu.
Tässä katsaus siitä, ja koko jutut pääset lukemaan täältä.

Hey babes!
My first international interview has been released and you can find bits and pieces here, and to discover the whole interview please press here



When have you started to post your articles and outfits? Why? 
I was blogging first time when I was about sixteen years old, but I stopped after couple of years. After that I also wrote a blog about my life in Greece, but when I moved back to Finland, just before moving to Estonia I started out again. I started because I wanted to have a portal to my dear family and friends, where they could see how I am doing in completely different country. Now, it has been over two years, and it has expanded significantly.

What have you felt when you've posted your 1st outfit or article?
 I remember I was scared that my blogging would not last too long, but here we are!

You look like very positive person. Do you have many friends? Do they know about your blog? What do they talk about it?
 Thank you for saying that! I do have a lots of important persons in my life. They do know about my blog and all the closest one read it, but there is also those persons who don't know about my secret internet personality at all, haha! People have told me that often they found my blog funny, and they may say something about pics or photo shootings if I have had ones lately, and I do like it when they mention it!

 What plans do you have about your blog?
 Now since, my blog has changed to address www.tarajuliaana.com I am dreaming about having a decent cocktail parties for that. But to be more concrete, there has been few firms that have contacted me and I am starting to do some co-operation with them, that is really exciting for me aswell.

 What tips can you give my readers - how to be stylish person?
 Oh dear! My tips for your guys are, just be yourself, be confident the way you are and don't let anyone to tell you how you suppose to be. Be classy, be kind and open minded and don't be afraid to try something new. If there will be some critic, just turn it as a positive one, that you have got attention, that you have popped out, cause that is always a positive thing. Dark colors are always good, high heels, and neat appearance saves you for a lot. And when you are doing some shopping, just buy things that you are loving, and you know you will wear them, they are perfect at the moment of buying. Don't buy shoes, blouses etc that do not fit, but the clothes that are classy, lasting and made with good materials. That is the way to build a perfect closet. And oh yes- I think this is a good tip that I have used many times: If you don't know what to wear, wear red.  Last but not least quote by Alexander Wang: Anyone can get dressed up and glamorous, but it is how people dress
in their days off that are the most intriguing.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

You think the only people who are people, are the people who look and think like you. But if you walk the footsteps of a stranger, you'll learn things you never knew you never knew.

 En ole vieläkään tottunut täysin siihen miten syvässä kohteliaisuus näissä miehissä piilee. Olin viikonloppuna keskustassa ja mun edellä oleva mies odotti varmaan puoli minuuttia kaubamajan ovella sitä auki pitäen, että pääsen sateelta suojaan. Piti laittaa juoksuksi, koska hävetti, että korkokengät eivät kiitäneet niin nopeaa tahtia. Ja mitä sain kaupanpäälle. Pitkän hymyn. Kun kävin kaupassa, ja olin täysin maani myynyt komea kassaihminen antoi minulle kaupan päälle lasten lelun ja toivotti kaunista päivää, meinasin päästä itkun kiitollisuudesta. Kun töissä viime viikolla hissiin mentäessä, oltiin odottettu kahden miehen kanssa hissin ovella vuorotellen sisäänpäin nyökytellen, mä kihersin astuessani hissiin ensimmäisenä.Vaikka oon aika moderni nainen kaikessa mielessä, mä silti niin arvostan vanhanaikaisia traditioita. Kun suomessa vieraillessani ystävä löi nenän edestäni oven kiinni, vedin moiset kilarit. Kunnon rinsessa.

Mutta eikö olisikin mahtavaa olla prinsessa?
Olisin aina maailman kaunein mekko päällä ja söisin aamiaiseksi croissanteja nutellalla.
harjoittelisin päivät pitkät kävelyä kirjat pään päällä
ja sivistyneitä tapoja.
Kutsuisin luokseni muiden maiden prinsessoja ja prinssejä
ja olisin tiikerin kanssa puutarhassa.
Mulla olisi iso ja korkea huone jossa olisi ilmastointi.
Mulla olisi maailman pehmein sänky ja paljon ihmisiä linnassa.
Se mahtaa olla maailman paras duuni.
Olen kuullut, että töihin voisi päästä disneyland prinsessaksi.
En keksi elämältä mitään parempaa! Tietääkö joku, missä voisin ilmoittaa, että minä olen se henkilö jota olette pitkään etsineet? Saako siihen palvelusväen kaupanpäälle?
Mielessäni vilisee kysymyksiä. 
Ootte ihan höpöjä, vai olenko se sittenkin minä?!

ps. Oon kyllä tullut niin kauas noista ajoista. Missäköhän mä olen viiden vuoden päästä, jos nyt olen tässä? Olin niin haavoittuvainen ja viaton sillon. 

//Even though I am pretty modern women, there is still a little bit inside me that makes me love traditions. I love how men are so polite here, and how completely strangers can wait you like half an minute just to hold you door open. It makes me feel like princess. Wouldn't that be the most momentous job ever?
To be a princess.
It must be greatest feeling in the whole world.

Maybe I will just pack my bags and travel to Disneyland and told them that here I am, everything you have been looking for, where I can leave my bags and where is my princess dress?
That would be a great day.

ps. I have come so far from that. Where the heck I will be in next five years? I can not even imagine. I was so innocent and fragile back then.


se oli ihana päivä

lauantai 16. elokuuta 2014

Let the rain kiss you. Let the rain beat upon your head with silver liquid drops. Let the rain sing you a lullaby


Sateen ropina on maailman kaunein ääni. Oli se sitten hiljaista tai koko taivaan täydeltä olevaa sadetta, siinä on oma tunnelmansa. Puhdistava ja jollain tavalla haikea. Kauan kestävät sateet ovat parhaita
- silloin painan teeveen pois päältä, avaan ikkunat ja käyn lattialle istumaan niin, että nään koko seinän piitudelta olevasta ikkunasta ulos.

Nyt sataa, ja minä istun hyvällä, omalla paikallani ja ajattelin kertoa menneestä kesästä.
Sen sai aikaan inspiraatio, kun luin blogista surupussista joka sai täytettä , ajatus oli kaunis ja kolahti minuun
sillä tänä kesänä minunkin surupussini sai harmillisesti täytettä
asiasta joka on lopullista, mutta jonka kanssa täytyy oppia elämään.

Sitten oli myös niitä kohokohtia.
Oli kokkola, aika aneeminen sellainen.
Oli aika hupsu juhannus, suomalaisia jääkiekkoilijoita ja liian kuumaat puumaat.
Oli aivan liian kuuma heinäkuu, ja aivan liian vähän sadetta.
Oli seikkailupuisto uuden ystävän kanssa,
ja õlle summer sekä hurts.
Oli extempore matka stadiin,
sekä kaksi uutta ulkomaalaista työpaikkaa.
Yksi johdon harjoittelijana ja toinen markkinointi vastaavana.
Ei ole helppoa mennä työpaikkaan jossa kaikki puhuvat vierasta kieltä,
mutta kun ei tee siitä ongelmaa ei moista tule.

Olen oppinut puhumaan small talkia vaikka lampaan kanssa, sekä
olen oppinut juomaan vasta paahdettua kahvia (voi hyvä luoja, auta minua palaamaan takaisin normaaliin kahviin, gonna be hard right)

Olen opetellut soittamaan ukulelettä ja tehnyt sillä tavoin yhdestä pienestä unelmasta totta,
olen tsygäillyt pitkin piritaa ja katsonut ihmisten kävelevän käsikädessä ohitse.
Olen kuullut, että jollakin on hurjan ikävä minua,
ja potenut molemminpuolista tunnetta.
Olen pohtinut seuraavia vuosia elämästäni, sekä elämälle suurempaa merkitystä.
Olen löytänyt sisäisen feministini, ja turhautunut turhaan kännittelyyn (voitteko uskoa, viidessä siiderissä on kebab annoksen verran kaloreita!!!! MITÄ IHMETTÄ)

Olen löytänyt uuden balettiseurueen ja ja käynyt lenkeillä.
Olen istunut kuuntelmassa hyvää cover bändiä utuisessa baarissa,
sekä tuntenut myös syvää surua ja tuuliajolla oloa.
Olen pahoittanut mieleni, ja ollut yllättynyt kuinka positiiven nopeasti sain sen kohotettua takaisin,
ajattelemalla asioita loogisesti.
Olen oppinut tuntemaan oman arvoni sillä tavalla, että sitä ei tarvitse lallattaa ympäri kyliä, mutta tietää itse missä menee.
Olen tuskaillut liian kuuman asunnon kanssa.
Olen viettänyt paljon aikaa yksin, ja siksi onkin erityisen ihanaa kun saan rakkaat ystävät takaisin tänne.

Mutta kaikista tärkein hetki tuntuu silti olevan eräässä aamupala pöydässä, jossa kahvi maistui paremmalta kun koskaan ennen ja oma äidinkieli pulppusi pulppuamistaan. Sillon tajusin todella elämän olevan tässä ja nyt. Ja sillon myös tajusin, että mikä on oikeiden ystävien mitta, ja osasin sitä koko sydämestäni arvostaa.
Ne oikeat ystävät ovat niitä joilla on aikaa puhua ja joiden kanssa yhteydenotto on molemminpuolista,
on onni, että on saanut uusia ja on onni että vanhat ovat suitviutuneet uuden elämän kanssa.
Ja sitten on myös niitä joiden kanssa tiet vievät harmillisesti erilleen.

Minulle henkilökohtaisesti kesän odotus ja kesät ovat pelottavia.
Pitää keksiä rahantulo lähde, pitää lähteä lomalle baletista, koko hemmetin
kesä on täynnä jatkuvaa muutosta.
Viime kesä oli todella ahdistava ja surullinen,
mutta tämä kesä oli täysin erinlainen.
Ei sekään täydellinen, mutta matkalla parempaan.