sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Casa de Tara -Kodu armas kodu-










 Täällä on hyvä olla.

    INSTAGRAM // LOOKBOOK   // TWITTER //SURVEY.


GUEZ WHOZ BAK -TallinnMusicWeek-

Tää postaus tulee olemaan puhtaasti musiikista.

Musiikki on tosi henkilökohtainen asia mulle, ja mä harvoin laitan tänne mitään sellasia biisejä, jotka on mulle oikeesti sydämenasia. Sitten kun oon ne ite prosessoinut niin täällä ne julkasen, mutta siihen tulee nyt poikkeus ;)

Meillä oli liput TMW:een hiphop caseen, ja pakko sanoo, että nyt oli kyllä onnistuttu.
Järjestelyt toimi 10+ arvoisesti.
Mun hiphop historia on sellanen, että joskus ylä-asteella kuuntelin kovaa tahtia punasta tiiltä (:-D) ja kaikki steen1stä pyhimykseen on luukuteltu aika ajoin ja 08 oltiin poikien kans pipessä.
(Kyllä, minä ja pojat niinku normisti :-D)

Eniten mua henkilökohtasesti kiinnosti Tommy Cash, Felix de luca ja metsakutsu.
Tommy sen takia, koska ootin näkeväni jotain kokaaini sekoilua huonolla maulla lavalla.
Kuinka hemmetin väärässä olin!


-Metsakutsu-
Mun henkilökohtainen suurin odotus oli metsakutsu, mutta pakko sanoo, että tää oli kevyt pettymys. Ei huono, mut niinku saltsu ajatteli tosi kaupallinen. Vähän sellanen viron mikke, ja no mikkehän nyt ei woppaankaan oo, no, mun lemppareita.


-Alo Wala-
Tää oli tosi loistava. Tää recorded versio ei tee kyllä ollenkaan oikeutta sille kuinka mahtavia nää oli. Hyvät reivit oli ;)



 -Felix De Luca-
No kuka nyt ei olis heikkona mieheen, jolla on kalastajanlakki päässä ja super persoonallinen soundi?
Mun teki mieli kidnapata Felix himaan, harmi vaan et sen kone lähti viideltä aamulla takasin himaan
</3


-TOMMY CASH-
Mä oon kuullut aika kiitettävästi musiikkia livenä. Nuorempana kierrettiin tosi paljon ympäri suomee kuuntelemassa kaikkia bändejä, olin baarissa duunissa jossa oli joka viikonloppu joku esiintyjä ja vaikken festareista perusta on tosi harva occasio, jossa kieltäydyn live musasta.
Mulla oli ennen TMW:tä kaks keikkaa, jotka nousee ehdottomasti yli toisten. Editorssi ankkarockissa oli jotain aivan uskomatonta, ja olavi uusivirran keikka toissakesänä yhden talon takapihalla kokkolassa oli myös jotain aivan järjetöntä.

Nyt niitä on kolme.
Luultavasti kuuntelette ja katotte nuo kaks viimeistä videota,
Nahkis ei varmaan ees kuuntele loppuun, ja mom ja pops ajattelee, että nyt se on menettänyt järkensä lopullisesti.
Ei ole, se vaan näki Tommyn livenä.
Kuningas, tässä on teille viron kirkkain taiteilija.
Tollaset keikat on se syy miksi kannatta painaa duunia viikolla niskalimassa.
Tollaset keikat, saa tuntemaan olevansa elossa enemmän kun koskaan.
Tommy paransi mut.
musiikin voima on ihmeellinen.

myöz
RAININ EUROZ DOLLARZ YENIZ

tiiän mitä kuuntelen salilla ens viikolla ;)

// I was in TMW. I amazed and Tommy is King.

    INSTAGRAM // LOOKBOOK   // TWITTER //SURVEY.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

I know what you're doing when you're falling apart

lehtikuva ajoilta kun oltiin _jäätäviä_ julkkiksia. 


TSAUUUUUUUUUUUUUUUUU kaverit!
Mulla on ollut taas nin ikävä teitä, että sydäntä on raastanut.
Toivon, että teilläkin mua.
Ootte ehkä maailmankaikkeuden ujoimmat lukijat (joka on enemmän ku helt okej<3) kaikkien tollasten julkisten juttujen kaa, joten tein teille tällasen SUPER lyhyen ja ytimekkään kyselyn, jonka kautta voitte _SUORAAN_ vaikuttaa mitä juttuja täällä stolen kissessissä on lisää.
Stolen kissessin v.i.p asiakaspalvelukunta lupaa rakkaudella käydä jokaisen täytetyn lomakkeen läpi<3


Sitten kuumiin perunoihin.
Vihdoin minäkin katoin Lolitan, enkä oo enään kultturellisti syrjäytynyt.
Älkää kysykö, en tiedä mitä mieltä oon, tää tarvii vähän sulattelua.

Puhdistin ja blankkasin (Blakkasin, mikälie suomeksi) kaikki mun kengät! Tekisi mieli nukkua ne kainalossa ja laittaa kaikki jalkoihin samaan aikaan, harmikseni tosin omistan vaan kaksi jalkaa.
just do it - banaani. Tää mun nike hypetys on lähtenyt täysin käsistä näköjään..
Mitäs muuta mä oon tänään tehnyt,
no kävin salilla ja katoin jonkun 1960 luvun suomi filmin, ostin Heatin koska letita oli kannessa, tein safkaa, kirjotin helvetellisiä666 yliopisto juttuja ja tanssin. Spage on muuten ehkä maailman ihanin venytys kun lihakset on tarpeeks lämpimät.
muuten se on yhtä helvettiä.

Illalla kävin virussa ja taas se todistettiin, Oon kyllä korkkarijuoksun moninkertanen em -mitalisti. Kello 19:15 himassa tajuan, että bussi lähtee kahden minan päästä pysäkiltä. Koska luovuttaminen ei ole mulla (busseissa tai elämässä) koskaan ollut vaihtoehto, Noppaa vaatteet niskaan ja korkkarijuoksu pysäkille. Bussi kiitää ohitse, mutta koska suomalainen sisukkuus piilee tän leidin sydämessä teen nopean tilannearvion, että kerkeen hyvin spurttaa seuraavalle pysäkille jos valot näyttää bussille punasta. Kuin Bolt konsanaan kiidän kortteleiden ohi ja hilikulle meni mutta gebardi loikan jälkeen kerkeen kun kerkeänkin dösään.

kantsii käydä treenaa 7 x viikossa...
alttari
asiasta kukkaruukkuun, te tiiätte näitä youtube mainoksia mitkä saattaa pommata yhtäkkiä kesken playlistan?
no kuuntelin jotain mun perusmusiikkia youtubesta siivotessa, ja yhtäkkiä löysin itteni tsillaamassa jonun täysin randomin biisin tahtiin.
Olin ilmeisesti kuunnellut jonkun mainoksen muotoon pukeutuneen paholaisen; japanilaisen petri munkin lallatuksen.

Kesken siivouksen huomasin jammailevani siis jonkun korealaisen popin tahtiin, kunnes havahduin siihen, että jaahas mitäs paskaa radiosta soi.
sitten alkoi naurattaa...

NIINJOO ja tärkein meinasi unohtua!!

Mansikkakojut on rantautuneet ainakin solarikseen ja viruun jo!!
WADAP SUMMER
Nyt meen lakkaamaan mun kynsiä samalla värillä mikä edustaa mun sielua ja syömään riisikakkuja joiden päällä on nollakalorista peanutbuttersuklaa systeemi juttua!


jumalan siunausta viikonloppuunne!

menos kaupungille 

//Please be kind and fill stolen kissess survey here. It is super short and you can straightly effect the things what stolen kissess is all about!


                                    INSTAGRAM // LOOKBOOK   // TWITTER //SURVEY

loppuun viikonloppu musiikkia //GOOOD MUSIC FOR WEEKEND CHILL OUTS

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

I love diz

Me and my sista in Rodo 2010 :D <3

hyvinvoinnista

Kirjoitus on kirjoitettu täysin objektiivisestä näkökulmasta, enkä oo _todellakaan_ mikään terveysalan (rakkauden :--D) ammattilainen

Joskus tulee sellainen jäätävä kirjoittamis inspiraatio esim kesken salireissun, että on pakko istua koneen ja lohisalaatiin ääreen naputtelemaan.
Tällä kertaa se tulee hyvinvoinnista.
Pic by amazing photographer Harry Tiits plese find more pics here 
Noppaa vähä bäkroundia, eli mä tuun sellasesta tosi terveellisestä perheestä, eikä mulla suuremmin ole ikinä ollut mitään itsetunto ongelmia, mutta sitäkin enemmän mun päivät on ihan täynnä vuoristorataa, nimittäin mä pystyn kiihtyä 0-100 sekunnissa, mutta myös palaudun aika nopeasti ;)

No kuitenkin, tuossa pari vuotta sitten laihduin huomaamatta, _todella_ rankan balettituntien ja sen ansiosta, etten kerennyt yhtään kiinnittää huomiota mun ruokamääriin kun juoksin balettisali-yliopisto-tanssistudio-koti väliä, joten helpointa oli syödä vaan salaattia. Mä en voi kuvitellakkaan, että söisin joka päiväisesti munkkeja/pastejoita/croisantteja mun nälkään, vaan ne on mulle enemmänkin sellaista loma/sunnuntai ruokaa :)
Tuo kesä meni ihan fyysisesti sairastellessa, eikä lääkärit kaikkien kokeitten jälkeen tiennyt mikä mulla oli.
Kuulemma liian alhanen rasvaprosentti HUPS.

Tänä samana kesänä menin kokkolaan, ja tosi paljon tuntemattomatkin ihmiset tulivat sanomaan, että oho ootpas sä laihtunut. Ensin se tuntui kivalta, mutta myöhemmin asia rupesi oikeen vituttamaan. Se loi sellaisia paineita, että juoksin kahden tunnin lenkkejä itku silmässä. 
Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeus puuttua toisen ulkonäköön oli sitten kysymys, lihavuudesta, laihuudesta, tai sormien pituudesta.
Siksi mä voin sanoa teille, hyvät hunajakilpparit,
että jos joku tällaisista asioista avautuu, koetaan se seurassamme huonoksi käytökseksi ja voitte sanoa seuraavalla tavalla:


Ja loppuun tokaista, että stolen kissessin Tara antoi luvan.
Kun aloin toimia tuolla tavalla, ei pahemmin enää kiinnostanut stressannut kenenkään tutun mielipide :D
Mun mielestä se, että joku sanoo esimerkiksi, että vaude näytätpä sä hyvältä on tosi kiva complimentti, toisin kun se, että APUA OLETPAS SINÄ TUOLLAINEN KANAJALKA.
MITÄ?
Annetaan jokaisen kukan kukkia!
olin ostaa uusii biksui jeijj
Niinku aikaisemmin tänne kirjotin, mulla oli tossa joulunaikoihin kunnon itsetutkiskelu kausi. Mä vähän kelailin mitä mä haluan elämältätulevaisuudessa ja mitä en, ja aina tulin tulokseen, että päivittäiset onnen hetket on se mitä mä haluan.

 Meillä kaikilla naisilla on varmaan ollut aikamme, kun jostakin joku vaate kiristää ja se ahdistaa, ja keino yrittää päästä pois siitä mahdollisimman noppaa. Mulla tämä kausi taisi olla viime syksynä kun elin tietyllä ruokavaliolla (en oo koskaan ollut millään FAD dietillä, koska ne ei pitkäaikaisesti toimi), ja se mun ruokavalio sitten jatkukin jouluun asti vahingossa.  Se siis sisälsi kolmen tunnin välein syömistä, josta mulle aiheutui ihan kamala stressindaalen.
ah niin legendaarista.
Sitten mä meditoin himassa, sekä levitoin ilmassa ja kelailin, että wadap, haluanko mä syödä näin ikuisesti. Mites sitten kaikki lomat? entä juhlat? 
No en halua.
Tätä ennen olin kymmenen kertaa päättänyt, että nyt vittu lähtee ja kovaa (lähti muuten myös), ei koskaan enää alkoo tai muitakaan treettejä.
Mun balanssi oli olematon.

Myös sellaisen haasteen mä kohtasin aikoinaan, että ihmiset tuputtamalla tuputti ruokia/juomia etc mulle.
"Jos säkään et ota, niin en mäkään"
lauseilla, tällasen peruskiltin ihmisen aikalailla käännytettyä.
Sen jälkeen en hakeutunut enää sellaisten ihmisten seuraan jolle mun piti perustella esimerkiksi sitä, että en ota yhtä gin toniccia lisää, tai kakkua koska ei tee mieli.
Koska, mua ei vituta mikään muu illalla enemmän ku sen, että oon tehnyt jotain sellaista mitä en ite ole halunnut.
Ihan siis yleisestikkin.

Sitten jouluna päätin, etten päätä yhtään mitään.
elän kissanelämän periaatteiden mukaan, syön sillon kun on nälkä, nukun kun nukuttaa etc. Mulla se näyttä toimivan, ainakin toistaiseksi.

Tulin takaisin tallinnaan, ja mulla oli viikko aikaa olla täällä niin ettei mulla ollut yhtään suomalaista kaveria vielä rantaunut tallinnaan.
Päätin sitten jatkaa kokkolassa käytyä salirutiinia, periaatteella että en mee jos ei kiinnosta.
Eli avain mun mielestä hyvinvointiin ja hoikkuuteen on se, että osaa KUUNNELLA KROPPAA/MIELTÄ, tietää terveystiedosta, tuntee itsensä on positiivinen, nöyrä ja mikä vaikeinta; ei ota asioista liian vakavasti, ja kuuntelee positiivista musaakin :-D.
Tämän ohessa tottakai treenasin tosi kovassa tanssi seurassa. joten silläin on tottakai osansa.
Joten mun ohje on, että älkää puskeko veren maku suussa, itku kurkussa jääräpäisesti eteempäin vaan CALM THE FUCK DOWN ja nauttikaa elämästä.
Kroppa ja mieli kulkee ihan käsikädessä.

Tiedän että hyvinvointi tarvii aikaa.
Mitään pysyviä tuloksia ei tehdä kahdessa viikossa.
Lopetin siis  sen stressaamisen ja kaloreiden laskeminen.
Lopetin himassa rypemisen  ja tartuin niihin aisoihin joita ootte aina halunnut tehdä (esimerkiksi piirtää ulkona loikkiva pupujussi)
Maailman helpoin keino tulla onnelliseksi on tehdä ympärillä olevat ihmiset onnelliseksi, eli toisin sanoen lopettaa ikuinen omaan napaan tuijottellu.

Sittemmin kuukaudet meni tallinnassa, ja huomasin että osa mun ystäväpiiristä tekee jo lähtöä tallinnasta, ja sillon salista oli seuraa tosi paljon.
Mulla ei ollut aikaa, surra sitä kuinka mun parhaimmat ystävät viettää enemmän aikaa muualla,
joka oli myös tosi hyvä juttu koska myös mä muistin, että tärkeimmät suhteet on tuntea itsensä.

ELi siis as conclusion, mä en koskaan kiellä itteltäni yhtäkään ruoka-ainetta, vuoden karkkilakko ajat on takana päin, syön siis kaikkea päivstä katsomatta maltillsiesti. Mä treenaan tällä hetkellä 3 x salilla ja 4 x tanssia ja jos joskus tuntuu, että kroppa jää mielummin kotiin, sitten jään (kisatreeneistä en tietenkään, sinne mennään luonnollisesti vaikka pää olisi irti :-D) 

Tällä hetkellä mä olen hyvinvoivampi kun koskaan aikaisemmin, ja pakko sanoa, että tämää toimii.
Ainakin toistaiseksi :)
<3
RAKKAUTTA!!!


//Me writing about healthy choices in life and about that how I come from a healthy family. I lost accidentally a lot of weight a few years ago as a result of intensive trains, and super tight schedule in life. When I returned to Finland soo many people came and commented on my weight. Even those ones who didn't know me. It did not felt good and I think people don't have to take any of this kind of bullshit from others (regarding your weight, or appearance in general) and I give you a permission to say to all this kinds of people" did I fucking ask your opinion about my body?" :D It is a different story if somebody says to you, oh you look great (which is obvisouly nice :)) In that same summer, I got really sick but afterall doctors didn't find anything special, just said that my bodyfat percent was really low. My advice to how to find your own weight is to LISTEN AND KNOW YOURSELF. To know about healthy lifestyle, to be POSITIVE, grateful and HUMBLE, not promise silly things like I won't ever eat candies no more, but CALM THE FUCK DOWN and don't stress about this kind of things. It really works, just enjoy the life and do more things you enjoy and watch where it will take you. Be happy and make people around you happy. Live by the cats principles; eat when hungry, sleep when tired. at least it is working for me. Ofcourse I train atleast 7 times a week which has own part in my health.
Do the things YOU WANT, you do not have to give reasons to anyone why you are not eating or are eating something. This applies to all areas in life. In my opinion mind and body are more connected that you can ever imagine.
LOVE <3<3<3<3

this have been written as an objective experience, I do not have any education about fitness etc.



maanantai 23. maaliskuuta 2015

Know any jokes about sodium? Na

Lauantai aamulla kello oli melkein kakstoista ja mä istuin keittiönpöydän ääressä. Ovipuhelin ringasi ja mä kiirehdin vastaamaan siihen. Ei aikaakaan kun kaksi meren yli matkustanutta naista seisoi mun eteisessä hymyt kasvoilla. Kului hetki ja kolmaskin saapui paikalle tartosta. Juteltiin monien vuosien asiat, kierreltiin vanhassa kaupungissa, käytiin safkaamassa, tilattiin intialaista himaan ja juotiin teetä. Nyt on harmaa maanantai, ja naiset ovat lähteneet, mutta joku tässä maailmassa kertoo, että tästä tulee hyvä viikko.

//Saturday it was, and almost 12 o'clock as I heard my doorbell going wild. I run to open the door as there were two of my favourite Finnish ladies coming straight from terminal. The third one arrived from Tarto only minutes later. We ate well, enjoyed old town, ordered take away food home, and drink tea. Now the ladies are gone and it is bloody grey Monday but my face makes still silly smiles since I got this feeling that this week is going to be good one.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tara Juliaana: Dancers are like wolves

Moi!
Tässä ois teille sellanen yks proggis jonka kaa ollaan viime aikoina kovasti työstetty.
Se on enkuks mut löydätte suomennuksen alta! 
Kiitos upeelle Sallalle, joka ei ainoastaan oo mahtava tyyppi, mutta myös super mahatava kuvaaja.
Kiitos myös kaikille koreografeille, ja muille avustajille jotka oli tekemässä tätä :)

Koreografiat: Nykytanssi ja improt: Tara Kolppanen, osia myös Outi Martikaisen tanssista "Fades to Grey" PopJazz: Anastasia Dvorkina. super kiitos myös kaikille baletti opettajilla, tanssiopetajille jotka on ollut matkan varrella :)

Kertokaa mikä oli teidän lemppari kohta! )
//Here is some project we have been crafting last weeks,
It is in English.
Thank you for the most amazing photographer I know, Salla Pietilä.
Thank you also to all choreographers and those who were helping with this project.
Choreographing: Modern/Impro Tara Kolppanen, parts from Outi Martikainen's "Fades to Grey " Popjazz: Anastasia Dvorkina. Also super thanks belongs to all my ballet and dance teachers that have been in this road with me :) 

SUOMENKIELINEN TEKSTITYS ALLA
please find Finnish subtitles below,

Musiikki – se vangitsee sisäänsä. Kaikki ne biitit, ja heti ensimmäisen askeleen otettua, oon matkalla jo toisissa galaxeissa. Kun tanssin, tunnen itseni niin paljon voimakkaamaksi.
Se on kuin super voima. Pystyn sädehtiä ja näyttämään sen parhaimman version itsestäni, on se sitten tanssistudiolla tai lavalla, mä opettajana, koeografina tai oppilaana. Tunnen itteni kokonaiseksi ja siinä hetkessä tiedän tasantarkkaan kuka mä oon. Mun mielestä loistavan tanssijan mitta ei pelkästään oo se kuinka korkeelle saat jalan vaan se kuinka paljon sun sydän on messissä siinä mitä sä teet.

Aina kun mä meen studiolle ja otan ekat askeleet, kaikki pahat ajatukset  jää tanssistudion ovien taakse. Tanssi ei oo vaan harrastus mulle, se on niin paljon enemmän. Se on tapa elää, ja se tulee aina pysymään mun elämässä. Se on osa sitä kuka mä olen
usein juuri kun oon lopettanut koreografian, on sellainen pieni hiljainen täydellisyyden hetki,  ennenkun palaan takaisin tähän universumiin, se pieni hetki kun mä en ajattele mitään huonoa, vaan hyviä asioita. Se on ihana..

Kun mä olin pieni, äiti perusti sen ystävien kanssa tanssieuran. He halusivat antaa nuorille mahdollisuuden tanssia seurassa jossa ei olis poliitikan kanssa mitään tekemistä.
  
Ensin, oli vaan muutama oppilas ja nykyään meitä on jo melkein kolme sataa triolissa. Mulla oli tää mahtava mahdollisuus saada seurata niin läheltä tätä kaikkea, tanssitunnilta tanssitunnille kuinka mahtavaa ja riistävää se samaan aikaan voi olla. Opin myös kuinka riistävää tanssi voi olla kilpailuissa, jossa ei sijoitusta tule jota niin kovasti toivoin. Mä oon siis kasvanut tanssimaan ja tanssistudioilla. oon löytänyt itsevarmuuden askelista.

Menin aina äidin mukaan studiolle katsomaan miten se opetti, ja myöhemmin kun olin tarpeeks vanha mäkin sain alkaa opettamaan. Tanssiminen ei tosin ole vaan mun ja äidin juttu vaan se tulee jo aiemmilta sukupolvilta. Meidän suvun naiset on vaan ollut aina vahvoja tanssioita. Tanssiminen on kaikisa herkintä aluetta mulle, siinä ympäristössä mä tunnen olevani kaikista eniten haavoittuvainen.
Tanssiminen on tosi tärkee työkalu mulle käsitellä mun tunteita, ja kertoa siitä miten musta on tullut se henkilö joka tänäpäivänä olen. Jotenki niiden asioiden laittaminen liikkeksi tuntuu vaan luonnollisemmalta.
huumoriakin pitää olla messissä! Mun mieletä tärkein asia opettajana on löytää yhteinen luottamussuhde joka toimii molemmin päin kommunikoinnin yhteydessä.. mä tykkään yhdistää vanhaa ja uutta ja koittaa rikkoa rajoja tulemalla ulos mun mukavuusalueelta.. Ihmiset taitaa tuntee mut aika synkkänä koreografina

Koreografoihin mä löydän inspiraation usein kulttuurista, tai sellaisista ajankohtisista asioista, mieipiteistä, historiasta tai ihan omista tuntemusksita joita voi olla vaikee käsitellä tai joista haluan puhua, ja niin se vaan tuntuu luonnollisemmalta kertoa niistä liikkeen välityksellä.

 mä oon tehnyt paljon asioita. Monia tanssi kursseja, esiintymisiä, antanut kursseja, tuomaroinnut, tanssinu monia lajeja, ollut mukana tekemässä musikaalia ruotsissa, opettanu ja tanssinu ite virossa ja suomessa. Tanssiminen on kasvattanut musta nuoren itsenäisen  ja tisevarman naisen. Se on opettanut kärsivällisyyttä, ja sitä kuinka voi kohdata pettymyksiä.

Paras tunne?  no paras tunne on varmasti se lavalla oleminen, kun tanssii sellaista koregrafiaa josta on ylpeä ja jota rakastaa. Kaikki puvut ja glitteri ja se tosiasia että se on sun hetki, ei kenenkään muun.
 Tai kuinka yleisö tulee sanomaan kehuja, tai kuinka oppilaista paistaa läpi onni ja kiitollisuus.

Joten, tanssi on tehnyt musta itsenäisen itsevarman naisen, joka ei pelkää tulla ulos omalta mukavuusalueelta.

mä tanssin kun olen iloinen tai kun mä olen surullinen.  Tanssi on mulle tapa käsitellä maailmaa, ja ehkä enemmänkin omaa itseäni. Ja jos mä saan välitettyä jotain yleisölle tai oppilaille,  tunnetta, tai kokemusta,  se on tottakai plussaa. Mä luulen, että se on enintä mitä voin pyytää, 
vaan se,
että saa tanssia, hyvässä seurassa tietenkin.